Perustin palautepalvelun elokuvakäsi-kirjoituksille

Elokuvakäsikirjoituksiin keskittyviä arvostelupalveluja ei ole montaakaan Suomessa. Ehkä siksi saan tasaisin väliajoin ihmisiltä kyselyjä, olisiko minun mahdollista antaa palautetta heidän elokuvakäsikirjoituksiinsa.

Palautepalvelun perustaminen on ollut mielessäni jo kymmenisen vuotta. Nautin keskeneräisten tekstien lukemisesta ja mahdollisuudesta tuoda pöytään sellaista, mitä kirjoittajalta tai hänen tekstistään uupuu. Nautin, kun voin auttaa kirjoittajaa kertomaan hänen oman tarinansa parhaalla mahdollisella tavalla. Dramaturgina olen aina kirjoittajan kulmauksessa, aina tekijän, aina kirjoittajan ja hänen tekstinsä puolella.

Olen itse ollut sekä kotimaisten että ulkomaalaisten arvostelupalveluiden (suur)kuluttaja. Kysymys arvostelupalveluiden kohdalla lienee usein se, ovatko palvelut rahansa väärti. Tässä on kolme tilannetta milloin ne eivät ole sitä:

1. Kun minulla on käytettävänään ammattitaitoinen dramaturgi, ateljeekriitikko, kustannustoimittaja tai asiansa osaavia beetalukijoita, kuten toinen kirjoittaja tai kirjoittajaryhmä.
2. Kun minä itse tiedän ihan hyvin, mitä tekstille pitää, mutta en ole saanut aikaiseksi niiden tekemistä.
3. Kun palaute tulee amatööriltä tai ammattilaiselta, joka ei ole jaksanut perehtyä koko tekstiin.

Hyvä ja kokenut lukija tietää yleensä ensimmäisistä sivuista, mitkä käsikirjoituksen heikkoudet ja vahvuudet ovat. Siksi esimerkiksi kustannustoimittaja ei välttämättä edes lue tarjottua tekstiä kokonaan. Palautteenantamisessa tilanne on toinen ja teksti luetaan kokonaan. Viime blogi-tekstissäni kirjoitin tarkemmin dramaturgin periaatteistani.

Tässä on kolme tilannetta milloin olen käyttänyt maksullista palautepalvelua:

1. Kun minulla on ylimääräistä rahaa taskun pohjalla.
2. Kun omat ja ateljeekriitikon silmät ovat sokeutuneet tekstille ja tarvitsen sekä ulkopuolista että ammattitaitoista palautetta ja kyseinen palautteenantaja tuntuu sopivalta tekstille.
3. Kun haluan oppia jotakin uutta omasta kirjoittamisesta palautteen muodossa.

Oma kokemukseni onkin se, että ammattilaiselta saa aina huomattavasti syvemmälle menevää ja kehittävämpää palautetta kuin amatööriltä. Väittäisin, että ammattilainen saa helpommin kiinni siitä visioista, mikä kirjoittajalla on ollut tarinansa suhteen, ja mikä ei välttämättä näy paperilla. Ja tämä johtuu siitä, että on ollut itse siinä tilanteessa aikaisemmin tai lukenut vastaavia tekstejä, jolloin hän pystyy myös välittämään konkreettisia apuvälineitä kirjoittajalle.

Jos sinulla on tarvetta palautteelle, voit hyödyntää tämän kuukauden kestävää aloitustarjousta täältä – Palautepalvelu – Dramaturgista palautetta elokuvakäsikirjoituksiin!

Palautteen sietämätön keveys

Oma kokemukseni on se, että käsikirjoitusten heikkouksien näkeminen ei ole vaikeaa toisten teksteistä. Hankalaa on kertoa se, miten kääntää ne heikkoudet vahvuuksiksi. Dramaturgin haasteena on antaa käytännön työkaluja sekä löytää juuri oikeat sanat, jolla saa kirjoittajan tekemään muutokset.

Sillä useinhan kirjoittajan ajatuksenjuoksu menee näin, kun palautteen saa:

  1. Palautteenantaja on idiootti.
  2. Mun pitää selittää, sille se, mitä se ei ole tajunnut.
  3. Ehkä tällä tyypillä on pointti.
  4. Taidan kokeilla muutoksia käytännössä.

Ennen muinoin kun sain palautteen, tuohon ajatuksenjuoksuun saattoi kulua neljä vuotta, nykyään siihen menee neljä sekuntia. Tiedän, että kyse on vastareaktiosta, ja että olen todennäköisesti väärässä, ja että palautteenantaja on todennäköisesti oikeassa. Mieli on kuin laskuvarjo – toimii parhaiten avoimena.

Ennen saatoin hylätä palautteen ehdotukset suoraan ajatuksen tasolla. En enää. Olen sen velkaa palautteen antajalle, että kokeilen muutoksia paperin tasolla. Mikäli ne eivät näytä hyvältä paperilla, voin aina palata varhaisempaan versioon, ja se paluu takaisin aikaisempaan tekstiin ei käytännössä tapahdu ikinä.

Palaute riippuu käsikirjoituksesta. Metsä vastaa miten sinne huutaa. Toisaalta kirjoittajakin reagoi palautteeseen roikkuen siitä, miten dramaturgi sen antaa. Dramaturgina minulla on vain yksi ainoa päämäärä – saada kirjoittaja takaisin työpöydän ääreen ja kirjoittamaan uusi ja parempi versio tekstistään. Niinpä minulle on syntynyt seuraavat dramaturgin periaatteet:

Ei vain analyysi, vaan henkilökohtainen kirje

Ei vain mitä sanoo, vaan miten sen sanoo

Ei vain mikä on vikana, vaan miten voi korjata

Ei ikinä tuhoava, vaan aina rakentava

Ei vain jälkiviisas, vaan ennalta viisas

Ei kriitikkona, vaan dramaturgina ja fanina

Ei vain dramaturgina, joka lukee, vaan kirjoittajana, joka lukien kirjoittaa

Aina suoraan, aina positiivisesti

Kirjoittaja, siirry kohtaan 4.