Perustin palautepalvelun elokuvakäsi-kirjoituksille

Elokuvakäsikirjoituksiin keskittyviä arvostelupalveluja ei ole montaakaan Suomessa. Ehkä siksi saan tasaisin väliajoin ihmisiltä kyselyjä, olisiko minun mahdollista antaa palautetta heidän elokuvakäsikirjoituksiinsa.

Palautepalvelun perustaminen on ollut mielessäni jo kymmenisen vuotta. Nautin keskeneräisten tekstien lukemisesta ja mahdollisuudesta tuoda pöytään sellaista, mitä kirjoittajalta tai hänen tekstistään uupuu. Nautin, kun voin auttaa kirjoittajaa kertomaan hänen oman tarinansa parhaalla mahdollisella tavalla. Dramaturgina olen aina kirjoittajan kulmauksessa, aina tekijän, aina kirjoittajan ja hänen tekstinsä puolella.

Olen itse ollut sekä kotimaisten että ulkomaalaisten arvostelupalveluiden (suur)kuluttaja. Kysymys arvostelupalveluiden kohdalla lienee usein se, ovatko palvelut rahansa väärti. Tässä on kolme tilannetta milloin ne eivät ole sitä:

1. Kun minulla on käytettävänään ammattitaitoinen dramaturgi, ateljeekriitikko, kustannustoimittaja tai asiansa osaavia beetalukijoita, kuten toinen kirjoittaja tai kirjoittajaryhmä.
2. Kun minä itse tiedän ihan hyvin, mitä tekstille pitää, mutta en ole saanut aikaiseksi niiden tekemistä.
3. Kun palaute tulee amatööriltä tai ammattilaiselta, joka ei ole jaksanut perehtyä koko tekstiin.

Hyvä ja kokenut lukija tietää yleensä ensimmäisistä sivuista, mitkä käsikirjoituksen heikkoudet ja vahvuudet ovat. Siksi esimerkiksi kustannustoimittaja ei välttämättä edes lue tarjottua tekstiä kokonaan. Palautteenantamisessa tilanne on toinen ja teksti luetaan kokonaan. Viime blogi-tekstissäni kirjoitin tarkemmin dramaturgin periaatteistani.

Tässä on kolme tilannetta milloin olen käyttänyt maksullista palautepalvelua:

1. Kun minulla on ylimääräistä rahaa taskun pohjalla.
2. Kun omat ja ateljeekriitikon silmät ovat sokeutuneet tekstille ja tarvitsen sekä ulkopuolista että ammattitaitoista palautetta ja kyseinen palautteenantaja tuntuu sopivalta tekstille.
3. Kun haluan oppia jotakin uutta omasta kirjoittamisesta palautteen muodossa.

Oma kokemukseni onkin se, että ammattilaiselta saa aina huomattavasti syvemmälle menevää ja kehittävämpää palautetta kuin amatööriltä. Väittäisin, että ammattilainen saa helpommin kiinni siitä visioista, mikä kirjoittajalla on ollut tarinansa suhteen, ja mikä ei välttämättä näy paperilla. Ja tämä johtuu siitä, että on ollut itse siinä tilanteessa aikaisemmin tai lukenut vastaavia tekstejä, jolloin hän pystyy myös välittämään konkreettisia apuvälineitä kirjoittajalle.

Jos sinulla on tarvetta palautteelle, voit hyödyntää tämän kuukauden kestävää aloitustarjousta täältä – Palautepalvelu – Dramaturgista palautetta elokuvakäsikirjoituksiin!

Palautteen sietämätön keveys

Oma kokemukseni on se, että käsikirjoitusten heikkouksien näkeminen ei ole vaikeaa toisten teksteistä. Hankalaa on kertoa se, miten kääntää ne heikkoudet vahvuuksiksi. Dramaturgin haasteena on antaa käytännön työkaluja sekä löytää juuri oikeat sanat, jolla saa kirjoittajan tekemään muutokset.

Sillä useinhan kirjoittajan ajatuksenjuoksu menee näin, kun palautteen saa:

  1. Palautteenantaja on idiootti.
  2. Mun pitää selittää, sille se, mitä se ei ole tajunnut.
  3. Ehkä tällä tyypillä on pointti.
  4. Taidan kokeilla muutoksia käytännössä.

Ennen muinoin kun sain palautteen, tuohon ajatuksenjuoksuun saattoi kulua neljä vuotta, nykyään siihen menee neljä sekuntia. Tiedän, että kyse on vastareaktiosta, ja että olen todennäköisesti väärässä, ja että palautteenantaja on todennäköisesti oikeassa. Mieli on kuin laskuvarjo – toimii parhaiten avoimena.

Ennen saatoin hylätä palautteen ehdotukset suoraan ajatuksen tasolla. En enää. Olen sen velkaa palautteen antajalle, että kokeilen muutoksia paperin tasolla. Mikäli ne eivät näytä hyvältä paperilla, voin aina palata varhaisempaan versioon, ja se paluu takaisin aikaisempaan tekstiin ei käytännössä tapahdu ikinä.

Palaute riippuu käsikirjoituksesta. Metsä vastaa miten sinne huutaa. Toisaalta kirjoittajakin reagoi palautteeseen roikkuen siitä, miten dramaturgi sen antaa. Dramaturgina minulla on vain yksi ainoa päämäärä – saada kirjoittaja takaisin työpöydän ääreen ja kirjoittamaan uusi ja parempi versio tekstistään. Niinpä minulle on syntynyt seuraavat dramaturgin periaatteet:

Ei vain analyysi, vaan henkilökohtainen kirje

Ei vain mitä sanoo, vaan miten sen sanoo

Ei vain mikä on vikana, vaan miten voi korjata

Ei ikinä tuhoava, vaan aina rakentava

Ei vain jälkiviisas, vaan ennalta viisas

Ei kriitikkona, vaan dramaturgina ja fanina

Ei vain dramaturgina, joka lukee, vaan kirjoittajana, joka lukien kirjoittaa

Aina suoraan, aina positiivisesti

Kirjoittaja, siirry kohtaan 4.

Positiivista kirjoitusvuotta 2014!

Mitä kirjoittamiseen tulee, olen yleisesti ottaen aika optimistinen tyyppi. Uskon, että ennen pitkää tarinani ihastuttaa portinvartijat, ja että ne myöhemmin löytävät suuremman yleisön. Optimismi tuo mukanaan hyviä asioita. Optimistina yritän enemmän, kirjoitan enemmän, ryhdyn helpommin eri asioihin, olen varmempi onnistumisestani ja ongelmien tullessa kieltäydyn lannistumasta.

Olen ollut kirjoittaja ala-asteelta lähtien ja vain kerran aikuiselämäni aikana olen harkinnut kirjoittamisen lopettamista. Silloin päätin täyttää kirjoittamisesta vapautuneen ajan pelaamalla videopelejä, mutta pohdin kuitenkin samalla syitäni lopettamiselle. Syyni olivat pelkoja. Pelkoni liittyvät juuri siihen, etten ehkä ikinä löydä omaa julkaisukanavaani, yleisöäni – ja vielä henkilökohtaisemmalla tasolla – en ehkä ikinä löydä omaa ääntäni tai saa kirjoittaa tarinoitani. Ja vielä turhamaisemmalla tasolla – en pysty näyttämään muille, mihin minusta on.

Jokainen on kriitikko, paitsi dramaturgi

Kirjoittaminen on positiivinen tapahtuma. Siinä tuotetaan jotakin mitä ei aiemmin ollut olemassa. Ja kuten aiemmin totesin, kirjoittaja on aina jollain tavoin optimistinen tekstinsä suhteen. Dramaturgi, joka minun mielestä on vain kirjoittaja, joka kirjoittamisen sijaan lukee, pyrkii antamaan palautteen mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman positiivisesti. Posiitiivisuus on tärkeää, jotta kirjoittaja ei lannistu, muutu pessimistiseksi ja revi papereitaan, vaan että hän päinvastoin innostuu ja ryntää kirjoittamaan tekstistään entisestä paremman.

Kirjoittajan elämä ei ole silti helppoa, koska kirjoittaminen vaatii raakaa työtä, eikä mikään vaihe sisällä kiitosta, vaan aina uusia kehittämisehdotuksia. Pahimmillaan se sisältää sulkeutuvia ovia ja lannistavaa kritiikkiä niin lukijoiden kuin median taholta. Tietenkin se kaikki kuuluu olennaisena osana työnkuvaan, mutta toisinaan voi olla vaikeaa sulkea negatiivista kritiikkiä sydämen ulkopuolelle, minne se tietenkin aina kuuluu.

Jokainen on kännissä, paitsi kirjoittaja

Tiedättekö sen sanonnan, että kun tarpeeksi moni sanoo, että olet kännissä, on parasta istua alas? Se pätee teksteihin. Kun tarpeeksi moni sanoo, että tekstiä kannattaa muuttaa tietyllä tavalla, he taitavat olla oikeassa. Mutta se ei päde kirjoittajiin. Jos tarpeeksi moni sanoo, että on parasta lopettaa kirjoittaminen – niin painukoon helvettiin koko konkkaronkka.

Kun olin tehnyt oman pohdintani kirjoittamisen lopettamisesta, yksi ajatus jäi kirkkaana soimaan mielessäni: Olen onnellisempi tavoitellessani unelmaani kuin olisin sitä tavoittelematta. Ja se on kaikin puolin hyvä elämä, kun on unelmia ja tavoitteita, kun tietää selkeästi, mitä haluaa tehdä elämällään, vaikka yhtäkään tarinaa ei julkaistaisi milloinkaan.

Ja lopuksi jotakin ällöttävää

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, ajattelin kirjata ylös uudenvuoden lupauksiani kirjoittajana, mutta se, mitä kaiketi yritänkin sanoa, onkin halua motivoida. Ja koska olen optimistinen, uskon, että pystyn sanomaan jotakin ällöttävän innostavaa. Joten lainaa korvaasi, anna anteeksi pateettisuus ja kuuntele tätä, kirjoittaja-ystäväni:

Innostuminen on se aineosa, mikä tekee meistä kirjoittajista erityisiä. Innostuminen -aiheestamme, kuvitteellisista maailmoistamme, henkilöhahmoistamme – valaisee kasvomme, saa meidät laulamaan, tanssimaan. Ja se meidän tanssimme, saa ihmiset meidän ympärillämme tanssimaan. 

Innostus meissä sanoo muille, että me pidämme siitä, mitä teemme. Innostus meissä tekee meistä itsevarmoja ja yhtäkkiä me tiedämme onnistuvamme. Innostus saa meidät pomppaamaan aamulla vuoteestamme. Innostus tuntuu elämältä sisällämme. Innostus tekee meistä parempia kirjoittajia. Innostus tekee pessimististä optimistin.

Uusi vuosi on hyvä hetki luopua negatiivisesta äänestä sisällä ja kirjoittaa loppuun se keskeneräinen romaani. Tai jos olet kirjoittanut kymmenen julkaisematonta teosta, kirjoita yhdestoista. Uusi vuosi on hyvä hetki luopua epäuskosta tilastojen edessä ja lähettää käsikirjoitus kustantamoon tai osallistua kirjoituskilpailuun. Uusi vuosi on hyvä hetki luopua pelosta ja häpeästä ja lukea tarinasi jollekulle. Uusi vuosi on hyvä hetki tehdä sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.

Nyt mene. Innostu. Kirjoita.

Kirjoittamisen nautintoa vuodelle 2014!