Kirjoita kuin Shakespeare

Pidin kurssin näytelmän kirjoittamisesta. Oli virkistävää lukea Bertolt Brechtiä ja avartavaa perehtyä nykyteatteriin. Eipä silti, opin uusia asioita paljon vanhemmastakin draamasta, William Shakespearesta, kaikkien aikojen kuuluisimmasta kirjoittajasta.

Shakespearessa minua kiinnostaa eritoten se, että hän teki tavallaan adaptaatioita, uusia sovituksia vanhoista teksteistä. Mitä kaikkea Shakespearelta voi oppia kirjoittamisesta?  Löysin ainakin kahdeksan seikkaa.

William_Shakespeare

1. Jäljittele mestaria

Ryhtyessään kirjoittajaksi Shakespeare otti mallia aikansa kuuluisimmalta näytelmäkirjailijalta ja ikätoveriltaan Christopher Marlowelta. Kun Marlowe kirjoitti Didon, Shakespeare kirjoitti Romeon ja Julian. Kun Marlowe kirjoitti The Jew of Maltan, Shakespeare kirjoitti Venetsian kauppiaan.

Shakespeare ja Marlowe kirjoittivat yhdessäkin näytelmän, Henrik VI:nen kaikki kolme osaa. Shakespeare oli tuolloin 30-vuotias. Monet muutkin Shakespearen näytelmät ovat syntyneet ilmeisesti yhteistyönä toisen kirjoittajan kanssa. Joissakin näytelmissä on ollut useitakin kirjoittajia.

Lopulta Shakespeare löysi kuitenkin oman tunnistettavan tyylinsä, joka sisälsi tragediaa, komediaa, runoutta, taikuutta ja fantasiaa, eivätkä Marlowen ja Shakespearen tyylit olisivat voineet olla erilaisempia. Myöhemmin Shakespere satirisoi Marlowen mahtipontista tyyliä Hamletissa.

2. Käytä pohjatarinaa

Shakespeare omisti kaksi kirjaa, joiden tarinoita hän käytti pohjina historiallisille näytelmilleen. Teokset olivat Plutarkhoksen  Kuuluisien miesten elämäkertoja sekä Raphael Holinshedin Kronikoita. Romeon ja Julian pohjatekstinä Shakespeare käytti Arthur Broken runoelmaa, jonka hän muutti himoa ja riettautta käsittelevästä moraalisaarnasta traagiseksi tarinaksi ensimmäisestä rakkaudesta suvaitsemattomassa maailmassa.

Sittemmin Shakespearen omat näytelmät ovat toimineet pohjina lukuisillle romaaneille, näytelmille ja elokuville. Leijonakuningas perustuu Hamlettiin. Kielletty planeetta ja Pocahontas ovat oikeasti sovituksia Myrskystä. Akira Kurosawan elokuva Ran pohjautuu Kuningas Leariin ja Seittien linna Macbethiin.

HamletLeijonakuningas

3. Kirjoita versioita

Shakaspeare kirjoitti entisen seurueensa The Queen’s Menin kuningasnäytelmistä omat versioinsa. The True Tragedy of Richard III:sta tuli Richard III, The Famous Victories of Henry V:sta muodostui Henrik V sekä näytelmästä The True Chronicle History of King Leir and his three daughters, Gonorill, Ragan and Cordella kehittyi Kuningas Lear.

Ilmeisesti Shakespeare kirjoitti uuden version myös joistakin omista näytelmistään. Hamletin uskotaan pohjautuvan Shakespearen aikaisempaan näytelmään, josta ei ole tiedossa enää edes sen nimeä. Alkutekstiä kutsutaan Alku-Hamletiksi. Ja toki Hamletilla on myös pohjatarinsa. Tarinan säikeet esiintyyvät Saxo Grammaticuksen teoksessa Tanskalaisten teot.

4. Kilpaile yleisöstä

Shakespearen seurue, The Lord Chamberlain’s Men, joutui kilpailemaan Marlowen teatterin kanssa katsojista, ainakin siihen saakka, kunnes Marlowe murhattiin. Marlowe oli kritisoinut avoimesti kuningatarta ja ilmeisesti se koitui hänen kohtalokseensa. Myöhemmin Shakesperen kilpailijoita oli esimerkiksi hänen ystävänsä, näyttelijä ja näytelmäkirjailija, Ben Jonson. Ehkä kilpailu katsojista sai Shakespearen miettimään yleisöään ja kirjoittamaan terävästi.

The Globe

5. Käytä kieltä rikkaasti ja leikkisästi

Shakespeare tunnetaan siitä, että hänellä on ollut merkittävä vaikutus englannin kieleen. Hän on keksinyt yli 1700 yleisesti käytössä olevaa sanaa. Shakespearen lempikirja oli Oividuksen Muodonmuutoksia, joka vilisee kuvia, rinnastuksia ja metaforia.

Toisaalta Shakespearen henkilöt puhuvat runollisesti, ja toisaalta hän jäljittelee realistista tapaa puhua. Dialogi voi alkaa kesken lauseen. Repliikki voi päättyä kesken lausahduksen.  Shakespeare saattoi kirjoittaa dialogin alkamismerkit siten, että näyttelijät puhuivat sen seurauksena toistensa päälle tuoden realistisen tunnun. Lisäksi henkilöt voivat puhua murteella ja viljellä ammattiinsa liittyvää termistöä.

6. Muodosta genrehybridi

Shakespeare kirjoitti lähinnä kolmea genreä: tragedioita, komedioita ja historiallisia näytelmiä. Merkittävää on se, että Shakespeare yhdisti tragedian ja komedian toisiinsa ja nykyään puhutaan Shakespearen tragikomedioista. Tämän lisäksi Shakespeare yhdisti arvostetun tragedian ja ei-arvostetun romanssin toisiinsa. Yhdistämällä nämä kaksi lajityyppiä hän sai voimaa kahdesta genrestä. Ja nyttemmin rakkaustarina on monien draamojen olennainen osa.

7. Viisinäytöksinen rakenne

Shakespeare tunsi ilmeisen hyvin roomalaisen konsulin Senecan kirjoittamat yhdeksän tragediaa, sillä hän omaksui Senecalta viisinäytöksisen rakenteen. Saattaa olla, että Shakespeare omaksui Senecalta myös sanansaattajat, aaveet, väkivallan ja kammottavat rikokset.

Vaikka Shakespearen näytelmien rakenne pysyi aina samana, tarinat, henkilöt, konfliktit ja kieli pysyivät rikkaina ja mahduttivat mukaansa koko elämän kirjon. Vuosisatoja myöhemmin saksalainen Gustav Freytag kehitteli Shakespearen ja Moliéren näytelmien pohjalta tunnetun viisinäytöksinsen rakennekaavansa.

Four_Commedia_dell’Arte_Figures_claude-gillot

8. Henkilöhahmo

Shakespeare hyödynsi jonkin verran commedia dell’arten hahmoja niin komedioissaan, tragedioissaan kuin myös historiallisissa näytelmissään. Myrsky ja Kuinka äkäpussi kesytetään ovat saaneet vaikutteita commedia dell’artesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin -näytelmän kapteeni Parolles on commedia dell’arten Kapteeni, samoin on Henrik IV:nen Falstaff. Kesäyön unelmassa sekä Romeossa ja Juliassa esiintyy Pantalone-hahmo.

Shakespearen näytelmissä ei ole pahoja henkilöitä. Shakespeare ei tuomitse, vaan pyrkii näyttämään jokaisen henkilön näkökulman. Ehkä se oli jonkinlainen kannanotto hänen aikansa poliittiseen ja uskonnolliseen tilanteeseen, jossa vanha katolilainen uskonto tuomittiin kadotukseen ja virallisesti tunnustettiin vain yhtä protestanttista uskoa.

Shakespearen jälkeen

Adaptaation kannalta mielenkiintoista on myös se, että restauraation aikana Englannin näytelmäkirjailijat kirjoittivat Shakespearen näytelmiä uusiksi. He pitivät Shakespearea oppimattomana, luonnollisena kirjoittajana, jonka näytelmiä piti vielä hioa ja parannella. Eräs esimerkki tästä oli se, että he saattoivat vaihtaa tragedioihin onnellisen lopun. Niinpä Nahum Taten King Learissa Cordelia ei kuole, vaan hän menee naimisiin Edgarin kanssa ja yhdessä he nostavat vanhan kuninkaan jälleen valtaistuimelle – elävänä hänetkin.

Kuvauksista kuvaukseen

Elokuvakäsikirjoitukseen kirjoitetaan minimimäärä kuvausta. Romaanikirjailija tekee lähes päinvastaisesti, hän on yhden ihmisen kuvausryhmä, jonka luotava kuvaamansa maailman jokainen piirre. Elokuvassa katsoja näkee ja kuulee tapahtumat, romaanissa kuvaus saa lukijan osallistumaan tarinaan kaikilla aisteillaan. Käsikirjoittajana minua kiinnostaa se, mitä kaikkea kirjailija pohtii kuvausta kirjoittaessaan.

Paikat on voitu suunnitella vaikuttamaan ihmisiin. Baarit on suunniteltu rentoutumispaikoiksi tai iskupaikoiksi, kirkot julistamaan Jumalan suuruutta ja kaupat herättämään ostajan mielihaluja. Esimerkiksi kerran kiersin supermarkettia tunnin, kun haistoin tuoreen leivän tuoksun. Kaupasta ei löytynyt tuoretta leipää, eikä siellä todennäköisesti edes pystytty lämmittämään leipää. Fiktiossakin yhtenä tavoitteena voi olla se, että kirjoittaja suunnitelee paikat vaikuttamaan henkilöhahmoon.

Merkittävät paikat

Kirjailija Annie Proulx on puhunut paikkojen merkittävyydestä tarinoissaan. Proulx’in Laivauutisissa päähenkilö Quoyle menee ensimmäistä kertaa Newfoundlandiin, josta hänen perheensä on lähtöisin. Quoyle, joka on kokenut itsensä joka paikassa isoksi ja kömpelöksi, huomaa heti saarelle tultuaan, että hänen ruumiinrakenteensa sopii oivallisesti tuulisiin olosuhteisiin. Yhtäkkiä hän ei enää olekaan iso ja kömpelö, vaan hän loksahtaa maisemamaan kuin avain lukkoon.

Laivauutisia kansiRuotsinsuomalaisten lippuKarjalan vaakuna

Minulle on käynyt jokseenkin samalla tavalla kahdesti. Olen syntynyt Ruotsissa ja siksi olen kokenut itseni Ruotsissa suomalaiseksi ja Suomessa ruotsinsuomalaiseksi. Kun paluumuutimme Suomeen, solahdin Suomeen ja suomen kieleen kuin avain lukkoon. Kaikki puhe ympärilläni muuttui sillä sekunnilla ymmärrettäväksi ja oleminen helpottui.  Alkuperäni takia kuvittelin kuitenkin olevani sekä maaton että juureton.

Sitten melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin sukuni teki bussimatkan rajantakaiseen Karjalaan. Kävimme vanhoilla kotitaloilla ja viimeisenä talossa, jossa äitini on syntynyt. Yhtäkkiä kaikki alkuperääni liittyvät hahmottumattomat tarinat, paikat ja ihmiset löysivät taianomaisesti muodon ja sijainnin. Kaikkeen siihen, mikä oli vuosikausia leijallut selvittämättömänä ympärillä, tulikin yllätäen järkeä. Juureni tulivat näkyviin.

Kotitalo KarjalassaKotitalo Karjalassa 2Äidin synnyinkoti

Kumpikin kokemus on ollut niin merkittävä minulle, että haluan kirjoittaa niistä tarinoita. Toisinaan voi ollakin hyödyllistä pohtia sitä, mitkä olleet minulle merkittäviä paikkoja. Sen jälkeen voi siirtyä miettimään, mikä on tarinani kannalta merkityksellinen paikka. Mitä tapahtumien kuvaus kyseisessä paikassa tarkoittaa tarinan ja henkilöiden kannalta? Miten kuvauksella on toimeenpaneva vaikutus romaanissa?

Paikka esteenä

Paikka  voi synnyttää henkilölle esteen, tuntemuksen tai ajatuksen, jotakin, jota henkilön on vastustettava, kannatettava tai koettava. Paikka voi asettaa henkilön johonkin tilanteeseen, samaan tapaan kuin tarinan henkilötkin. Esimerkiksi kun me muutimme Haningesta, Ruotsista Suomeen Lohjalle, muutin samalla keskelle ylätalon ja alatalon pihasotaa.

HaningeRuotsin lippu Lohja Suomen lippu

Koulumatkat oli kuljettava varoen, ettei kohtaisi alatalon poikia, vihollista. Kaikesta sotatoimista huolimatta tutustuin yhteen alatalon poikaan ja hänen siskoonsa. Meistä tuli salaisia ystäviä. Sitten joku alatalolainen näki meidä yhdessä. Ylätalon päällikkö otti vangiksi salaisen ystäväni ja pakotti minut lyömään häntä varmistaakseen joko lojaalisuuteni tai rangaistaakseen minua. Ennen löyntiä salainen ystäväni kuitenkin supisi: ”Lyö ohi ja mä feikkaan loput.” Hämäyksemme meni täydestä ja ”nyrkistä” saanut ystäväni vieri näyttävästi pienen mäen alatalon pihaan.

Henkiilöillä voi olla voimakkaita mielipiteitä paikasta. Kenelle se kuuluu? Mikä on hyvää paikassa? Mitä henkilön mielestä pitäisi muuttaa paikassa? Samaan tapaan voi asunnottomien asuntolan rakentaminen olla kannatettavaa moraalisesti, kunhan sitä ei rakenneta omalle asuinalueelle. Lapset ovat ihanan seikkailullisia, kunhan naapurin vuokratalon lapset eivät seikkaile oman taloyhtiön pihalle leikkimään.

Muutoksen kuvaaminen

Paikka värittyy ajatusten ja tunteiden kautta. Kun ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen, menin ensimmäistä kertaa saunomaan Café TinTin Tangon saunaan ja jätin pikkuisen pesuhuoneeseen kopassa nukkumaan. Muistan saunasta vain sen, kuinka huolestuneena tähyilin koko ajan huurtuneen lasioven etsien merkkejä heräämisestä sekä kuuntelin kahvilan hälinää erottaakseen heti ensimmäisen merkin itkusta.

Kun ajatukset ja tunteet vaihtuvat, paikka näyttäytyy erilaiselta. Esimerkiksi kun 18-vuotiaana pääsin armeijasta lomille, näkymät auton ikkunnassa olivat aina iloisia ja riemukkaita. Loman päätyttyä sama reitti takaisin kasarmille oli synkkä ja masentava. Samaan tapaan tarinoissakin voi kertoa tilanteesta ja henkilöstä palaamalla samaan paikkaan myöhemmin ja näyttää, mikä on muuttunut.

Valmisteilla olevassa romaanikäsikirjoituksessani kuvaan, mikä oli karjalaisten evakkojen kokemus maisemista heidän lähtiessään evakkoon. Samaan hengenvetoon näytän, miltä maisemat vaikuttavat pitkän poissaolon jälkeen. Muutoksen kuvaamisella voi välttyä staattisuudelta tai asioiden listaamiselta. Lisäksi hahmojen henkilökohtainen side tekee kuvaamisesta tärkeämpää.

KauppaNeilikka

Kun vuosien jälkeen käväisin Lohjalla, lapsuuteni kotikaupungissa, suuri ala-aste olikin pieni ja matala rakennus. Muistin sen, mitä lapsena ajattelin kiusaamisesta koulun vessoissa, pakkosyömisestä ruokalassa tai verenmakuisesta polttopallosta liikuntatunnilla. Samalla ajattelin tapahtumista kokemuksen tuomalla ”viisaudella”. Päässäni paikka värittyi lapsen ja aikuisen näkökulmilla. Kun kirjoitan jonkin paikan tarinaan, mietin aina voiko sitä käyttää uudestaan ja onko jokin muuttunut henkilön tavassa katsoa kyseistä paikkaa.

Kuvaus voi tapahtua myös kahden täysin eri henkilön näkökulmasta. Tällöin kuvaukseen voi syntyä mielenkiintoinen ristivalotus, koska henkilöillä on todennäköisesti erilaiset arvot, mielipiteet ja tunnetilat. Muutos ja vertailu voivat tuottaa kuvaukseen tarvittavaa dynaamisuutta, jännitettä ja tiettyä vaihtelua.

Kolme yksityiskohtaa

Stephen King kirjoittaa teoksessaan Kirjoittamisesta, ettei kuvauksessa ole aina kyse siitä, kuinka kuvataan, vaan monesti kyse on siitä, kuinka paljon kuvataan. Liian ohut kuvaus jättää lukijan hämmentyneeksi ja likinäköiseksi. Liiallinen kuvaus hautaa lukijan yksityiskohdillaan ja kuvillaan. Kingin mukaan hyvä kuvaus koostuu muutamasta hyvin valitusta yksityiskohdasta.

Stephen King KirjoittamisestaStephen King On Writing Stephen King On Writing

King kertoo, että kun hän halusi kirjoittaa kohtauksen New Yorkissa sijaitsevaan lempiravintolaansa, neljä asiaa putkahtivat mieleen: (a) baarin hämäryys ja takaseinän peilin kirkkaus. (b) sahanpuru lattialla, (c) sarjakuvakarikatyyrit seinällä sekä (d) paistuvan pihvin ja kalan tuoksu. Kingin mukaan enempää ei tarvita kohtauksen kirjoittamiseen. Tärkeää on tarinan kertominen, eikä paikan kuvaaminen.

Kingin mukaan yleensä ensimmäisenä mieleen nousevat yksityiskohdat ovat toimivimpia. Ne ovat jääneet mieleen ja ne jäävät ehkä sen takia myös lukijan mieleen. Kun kirjoitan, niin minusta itsestäni on hauska ajatella paikka kahdesta näkökulmasta, turistin ja paikallisen. Jos olen turisti, mitkä kolme yksityiskohtaa huomaan. Entä jos olen paikallinen, mitkä sitten. Lopuksi pohdin, mitkä kolme yksityiskohtaa ovat sellaisia, jotka vain henkilöhahmo voi huomata ja palvelevatko ne tarinankerrontaa.