5 elokuvaa, jotka muuttivat maailmaa

5 elokuvaa jotka muuttivat maailmaa.png

Lauantaina tuli telkkarista Lyhyt elokuva tappamisesta. Kielowskin elokuva murhasta ja kuolemantuomioista johti Puolassa yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka seurauksena  Puola kiesi kuolemantuomion. Elokuva muutti maailmaa.

Kun aikaisemmin bloggasin kirjoista, jotka muuttivat minua, niin nyt jäin miettimään sitä, että mitkä elokuvat ovat muuttaneet maailmaa.

Kolme tähän listaan päätyneistä elokuvista on muuttanut maailmaa huonompaan suuntaan ja kaksi parempaan. Yhteistä tuntuu olevan synkkyys ja diktaattorit.

1. Kansankunnan synty

D. W. Griffithin kovasti rasistinen elokuva ihannoi Ku Klux Klaania. Elokuvassa valkohuppuiset klaanilaiset ryntäävät pelastamaan valkoisia mustilta. Filmi elvytti jo kuolemassa olleen järjestön, joka haali elokuvan voimalla riveihinsä miljoonia uusia jäseniä.

Elokuva synnytti maanlaajuisen rasistisen reaktion tummaihoisia vastaan, esimerkiksi kansalaisoikeuksia rajoitettiin ja lynkkaukset yleistyivät. Seuraavalla elokuvallaan Suvaitsemattomuus Griffith yritti parantaa tilannetta, mutta leffa floppasi.

Kansakunnan synty ei ole onneksi kestänyt aikaa. Se tuntuu erittäin hitaalta ja asetelmalliselta. Mutta elokuvan vastaanotto saa silti miettimään elokuvantekijän ja kirjoittajan vastuuta välittämästään maailmankuvasta.

2. Tahdon riemuvoitto

Miltä tuntuisi tehdä elokuvaa, jos saat lähes rajattoman budjetin, mutta lavastajasi on natsi-Saksan pääarkkitehti Albert Speer ja sekä tuottajasi että päähenkilösi on Adolf Hitler?

Leni Riefenstahlin elokuva kertoo Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puoluekokousta Nürnbergissa vuonna 1934. Elokuva oli esikuva sitä seuranneille propagandaelokuville ja sen sanotaan käännyttäneen massoittain saksalaisia ja jopa myös ulkomaalaisia Adolf Hitlerin puolelle.

Elokuva avasi ainakin minulle millaisen liikehdinnän ja yhtenäisyyden tunteen natsit saivat aikaan maailmansodan repimässä Saksassa. (Ja ymmärtämään paremmin ajan muotia, sillä enemmän kuin yhdellä oli Hitler-viikset.)

Tahdon riemuvoitossa tuhannet ja tuhannet ovat samaa mieltä asiasta kuin Hitler, joten aikalaisista sosiaalinen todiste on ollut varmasti aika huikea. Sukupuolinäkökulmasta huomattavaa on se, että puoluekokouksessa miehet pitävät puheita miehille, miehet marssivat ja miehet tekevät urheiluharjoituksia. Naisia näkee vain kotien ikkunoissa ja katujen varrella hurraamassa Hitlerille.

Kirjallisuuden puolella Olavi Paavolaisen teos Kolmannen valtakunnan vieraana on ehkä samankaltainen harvinainen kuvaus natsi-Saksan tapahtumsta sen sisältä käsin.

 3. Taistelu Algeriasta

Gillo Pontecorvon elokuva kertoo sekä Algerian vapaustaistelijoista että heidän pyrkimyksiä vastustavista ranskakalaisista. Elokuva radikalisoi 1960-luvun vasemmistoa ja muun muussa Mustien pantterien ja IRA:n sanotaan käyttäneen sitä eräänlaisena taisteluoppaana. Vielä muutamia vuosia sitten Yhdysvaltojen armeijan kerrottiin opettaneen elokuvan avulla joukoilleen, mitä odottaa ja miten toimia miehitetyssä Irakissa.

Arabikevään takia elokuva tuntuu ajankohtaiselta vieläkin. Jännää filmissä on se, että kumpikaan osapuoli ei ehkä sitten kuitenkaan tunnu pahemmalta kuin toinen. Toki kidutusta käyttävät, ranskalaiset kolonialistit on ajettava pois, mutta vapaustaistelijoiden pommit kohdistuvat siviiliväestöön, kuten esimerkiksi jäätelöä nuoleskelevaan lapseen ja tanssiviin nuoriin.

4. Katumus

Georgialaisen Tengiz Abuladzen elokuva Katumus kertoo diktaattorista, joka on Stalin, Hitler ja Mussolini samassa paketissa. Kun diktaattori kuolee, hänet toistuvasti kaivetaan haudastaan ja asetetaan puuta vasten seisomaan. Sitten kaivamista tehnyt henkilö jää kiinni, joutuu oikeuteen ja seuraa yli tunnin kestävä takauman, jossa näytetään diktaattorin hirmuhallinto.

Mihail Gorbatshovin ansioista elokuvaa näytettiin ympäri Neuvostoliittoa. Elokuva oli enemmän kuin hitti, se oli ilmiö. Samalla se auttoi neuvostoliittolaisa menneisyyden käsittelyssä ja Perestroikan kehittymiseen.

Elokuva sisältää paljon kaikkea, esimerkikksi genre tuntuu vaihtelevan tragediasta komediaan ja melodraamasta unijaksoista syntyvään surrealismiin. Joka tapauksessa ideologisesti elokuvassa ovat vastakkain totalitarismi ja uskonto. Ehkä elokuva näyttää Neuvostoliiton suuren kertomuksen, yhteiskunnan ajautumisen totalitarismiin, ja ehkä elokuva oli siitä syystä tärkeä elokuva neuvostoliittolaisille.

5. Lyhyt elokuva tappamisesta

Viimeisenä listalla on blogitekstin alussa mainittu elokuva. Kielowskin ja Piesiewiczin käsikirjoittama elokuva on hienosti ajateltu rinnastus. Kun murha ja kuolemantuomio rinnastetaan toisiinsa, ja kun elokuva vielä pohjautuu yhteen kymmenestä käskystä ja kohteena on katolinen maa, sen täytyy herättää ajatuksia kuolemantuomiota vastaan.

Lisäksi elokuvan vihreä visuaalinen ilme tuntuu sanovan, että kaikki paikat ovat myrkyttyneet ja homeessa. Yhteiskunta on homeessa, kunnes lopussa sitä tajuaa, että ehkä vihreys liittyikin metsään, jossa murhaajan kuollut sisko tykkäsi kävellä.

Lars von Trier saattoi yrittää samaa Yhdysvaltojen suhteen Dancer in the Darkilla kuin mitä Kielowski saavutti Puolan suhteen. Mitä Trier sitten tarkoitti tai ei tarkoittanut, niin toivottavasti Dancer in the Dark ja muut elokuvat yrittävät jatkossakin muuttaa maailmaa parempaan.

Mitkä elokuvat ovat sinusta muuttaneet maailmaa? Entä ovatko jotkut elokuvat ovat muuttaneet sinua?