Kauhun 6 hirviötä

 

Karmea Kokko-lintu ja hyytävä merihirviö Iku-Turso ovat lähteneet liikkeelle! Halloween on täällä! Eikö pelota? Kohta pelottaa, kun luet näistä shokeeraavan kiehtovista hirviöstä.

Kauhuelokuvien lisäksi hirviöitä esiintyy luolamaalauksissa, uskontojen tarinoissa ja saduissa. Hirviöllä tarkoitetaan usein jotakin epänormaalia, poikkeavaa, väärää, syntistä ja perverssiä olentoa. Elokuvissa ne symboloivat yhteisiä pelkojamme, kuten loukkaantumisen, kivun ja kuoleman pelkoja. Hirviöt ovat olleet selitysmalleja niille peloille, joista ei ole ollut tietoa. Kiinnostavaa kysymys onkin tutkailla sitä, mitä pelkoja eri hirviöt oikein edustavat.

1. Zombi

Hirviöt menevät pois muodista ja tulevat takaisin. Tämän hetken suosikkihirviö on zombi. Ehkä suosio liittyy synkkiin uutisiin. Pelkäämme, että saamme keskiaikaisen ruton Ebolan muodossa. Tai ehkä zombien suosio liittyy hakkaamis- ja ammunta-videopeleihin, jossa on täysin okei tappaa uhkaavia zombeja upottamalla kirves otsaan, koska zombit ovat jo kuolleita, eikä kuollutta tappaa. Zombi-tarinat kertovat meille, että sivistys on vain ohut verho ja kun katastrofi iskee, meistä tulee ”mielettömiä” olentoja, joita ohjaavat vain eloonjäämisvaistot.

Mutta emmekö me ihmisetkin ole eläviä kuolleita? Kehomme vanhenee, mätänee ja mielemme voi kitkeröityä toisinaan jopa hirviömäisellä tavalla. Tai ehkä me olemme sieluttomia ihmisruumiita, koska arkityö tekee meistä apaattisia, omaa mieltä vailla olevia orjia, ja illalla katselemme kivettyneenä ja lasittunein silmin telkkarista aivotonta ohjelmaa. Vastaus siihen, mitä me pelkäämme zombeissa, riippuu tietysti siitä, mitä elokuva haluaa sanoa.

Dead Rising peli Dead_Rising Watchtower elokuva

2. Vampyyri

Ihminen on ruokaketjun yläpäässä, mutta kun hän kohtaa hirviön, hän voi joutua ruokaketjun alapäähän. Vampyyrin pelko voi liittyä sen ylivertaisiin kykyihin saalistaa ja lopulta käyttää ihmistä ravintona. Yläluokan vampyyrit on nähty myös metaforana rikkaista tilanomistajista, jotka ovat imeneet verta alaluokan selkänahasta. Toki vampyyri-elokuvissa on myös nähty vierauden, seksuaalisuuden ja sukupuolisairauksien pelkoja. Twilight-sarja on muuttanut vampyyri-kuvaa ja esimerkiksi seksin harrastaminen on kielletty asia näissä elokuvissa.

Kirjoittaja pyrkii olemaan empaattinen kaikille henkilöille voidakseen kirjoittaa heidät. Kirjoittaja voi nähdä sen, että hirviöt ovat usein olentoja, jotka ovat vain väärässä paikassa tai väärässä ajassa, kuten monesti heidän uhrinsakin. Ihminen valitsee nähdä hirviöt hirviöinä. Ja vaikka hirviöllä on uhrinsa, hän on monesti itsekin uhri. Esimerkiksi Twilight-sarja on tehnyt vampyyreistä eräällä tavalla sairaita tai heillä on vamma, joka estää heitä elämästä täysipainoista ihmiselämää. Twilightissa eräät hirviöt ovat lakanneet olemasta hirviöitä, mutta toiset ovat edelleen.

TwilightTwilight James

3. Ihmissusi

Kauhugenre on pohjimmiltaan pelkoa siitä, että jokin epäinhimillinen tunkeutuu ihmisten keskuuteen. Kauhu kysyy: Mitä on ihmisyys? Mitä on epäinhimillisyys? Kauhutarinat rakentuvat vastakkain asettelulle, jonka perusta on hyvän ja pahan taistelu, valon ja pimeyden taistelu. Pimeyden symboleita ovat usein eläimet, kuten hevonen, härkä ja käärme. Eläin voi olla sarvipäinen kuin piru. Eläin symboloi vaistojen ja ruumiin voittoa järjestä ja mielestä. Ja jos vampyyri on ihmisen peto, niin ihmissusi tekee meistä itsestämme petoja.

Kauhun, fantasian ja satujen muodonmuutos-tarinoissa henkilö muuttuu radikaalisti kokonaan toiseksi henkilöksi, eläimeksi tai olennoksi. Alkuperäinen minuus on heikkoa ja särkyvää ja se voi tarkoittaa henkilön joutumista uuden minuuden valtaan. Eräissä metamorfoosi-kauhutarinoissa kyse on tavallaan käänteisestä evoluutioprosessista, jossa henkilö rappeutuu vaiheittain ja laskeutuu evoluution portaita aina pohjalle saakka.

Ehkä ihmissuden pelko liittyy siihen, että menetämme ihmisyytemme tai tiedostamaton estää tietoisuuden toiminnan. Oma sairas vartalo tai oma mieli muuttuvat viholliseksi, emmekä voi tehdä sille mitään, koska olemme kuuhulluja ja sattuu olemaan täysikuu. Joka tapauksessa sanotaan, että ihmisellä on kolmet aivot. Sisimmäiset ja vanhimmat aivoista ovat liskon aivot. Ne sisältävät primitiivisen taistele tai pakene -mekanismin, mutta myös osan, joka sekä tahtoo jälkeläisiä että suojella niitä. Liskon aivot suojelevat meitä ja ovat ehkä se on se paikka, mistä pelko ja rakkaus alkavat. Ja toisinaan ihmiset alkavat vapaaehtoisesti ihmissudeksi niin kuin Aino Kallaksen ei-kauhutarinassa Sudenmorsian.

Sudenmorsian 1Sudenmorsian_2

4. Aave ja demoni

Kun zombi on usein sieluton, niin aave on yleensä ilman fyysistä olomuotoa. Usvainen haamu on kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt loukkoon elävien maailmaan. Niinpä aaveet ehkä liittyvät siihen toiveeseen, että edesmenneet rakkaat ovat päässeet parempaan paikkaan. Me emme näe enää rakkaitamme, mutta heidän sielunsa tuntuu olevan elossa. Kummituksille ja enkeleille on esitetty kaikenlaisia ”selityksiä, kuten että kun ihminen on hengenvaarassa, oma mieli voi käynnistää ”henkisen oppaan”, jonka neuvoo ja auttaa ihmistä selviämään vaarasta.

Pahat henget tai demonit voi taas nähdä rikkirepivinä traumoina tai mielen sairauksina. Ja joissakin uskonnoissa ja psykologisissa teorioissa ajatellaan, että ihmisen sisällä on sysimustia voimia, jotka eivät halua ihmisen parasta, ne haluavat tuhota hänet. Kauhuelokuvissa etenkin lapset ovat alttiita demonisille voimille. Lapset ovat viattomia, kunnes paha henki (aikuisuus) korruptoi heidät. Vanhemmuus on huolehtimista ja suuri pelko on se, että lapsista kasvaa jotain kauhistuttavaa (kapinoivia teinejä), eikä asialle voi tehdä mitään. Tai pelko on se, että ehkä me emme alun perinkään tunteneet lapsiamme, saati nähneet heidän sieluunsa.

ManaajaOrpokoti

5. Hullu tutkija

Tieteelliset löydät ja keksinnöt ovat tuoneet aivan uudenlaista vaurautta maapallolle, samalla kuitenkin hyvinvoinnin saavuttaminen on johtanut ilmastonmuutokseen, ja se voi päättää kaiken elämän maapallolla. Tällaisista uhkakuvista ammentaa kauhugallerian ”hullu tutkija” -arkkityyppi. Hullu tutkija sorkkii luonnon ”luonnollista” järjestystä ja tulee aiheuttaneeksi tuhoa, tai ainakin oman tuhonsa.

Kärpäsessä Seth rakentaa mekaanisen, munanmuotoisen kohdun, teleportin, jolla hän voi synnyttää, vaikka onkin mies. Kohtuun liittyvällä kauhulla on pitkät juuret, jotka ovat jäljitettävissä aina muinaiseen Egyptiin. Melkein näihin päiviin saakka on uskottu, että kohtu aiheuttaa hysteriaa, eräänlaista mielisairautta, ehkä siksi, että kohtu on se paikka, jossa yhdistyvät kahden henkilön geneettiset ainekset ja syntymä on muodonmuutos olotilasta toiseen.

Raskaus jo aiheuttaa naisessa muodonmuutoksen. Maha kasvaa, jalat voivat turvota ja esimerkiksi karnevalismissa raskaana oleva nainen on nähty groteskina hahmona. Kärpäsessä Seth erottaa ja yhdistää tietokoneen ja teleporttien avulla geenejä ja luo vahingossa geeneillä uuden olennon, tosin itsestään. Tuo hirviö on metafora jollekin mutaatioita aiheuttavalle sairaudelle, kenties syövälle. Seth käy läpi sairauden kolme vaihetta – jumalasta, spitaaliseksi välitilahahmoksi ja lopulta hirviöksi, joka haluaa tappaa luojansa, alkuperäisen minänsä.

Kärpänen 1 Kärpänen 2 Kärpänen 3

6. Ihmishirviö

Monet eivät pelkää kauhuelokuvien hirviöitä, koska ne eivät todellisia. Diktaattorit ovat murhanneet enemmän ihmisiä reaalimaailmassa kuin kauhuelokuvien hirviöt pystyvät murhaamaan kahden fiktiivisen tunnin aikana. Psykopaatit, sosiopaatit, pedofiilit, sarjamurhaajat ja kannibaalit ovat enemmän tästä maailmasta kuin happoa kuolaava avaruusolento, mustan laguunin hirviö tai tulevaisuuden tunteeton androidi.

Psykoanalyytikko C. G. Jungin mukaan jokaisessa meissä on pimeä puoli, ”varjo”, jota on vaikea nähdä tai hyväksyä, koska haluamme nähdä itsessämme vain hyvää. Kiellämme negatiivisuuden olemassaolon itsessämme, kiellämme kaiken, mitä pidetään huonon ihmisen ominaisuuksina. Jokaisen ihmisen sisällä on vihaa, mustasukkaisuutta, itsekkyyttä, valheita, oman edun tavoittelua, kateutta, ahneutta, ennakkoluuloja ja rasistisuutta. Varjo edustaa kaikkea sitä, minkä ihminen kieltää tai mikä on tukahdutettu ja tiedostamatonta.

”Mitä parempi roisto, sen parempi elokuva”, on Alfred Hitchcock sanonut. Mitä voimakkaampi vastustaja on, sitä suurempi tahto täytyy päähenkilöllä olla, jotta hän voi ratkaista tarinan suuren ongelman. Tämän takia vastustaja on usein elokuvan ikimuistettavin hahmo ja käsikirjoituksen tärkein sivuhenkilö, siis usein vielä tärkeämpi kuin päähenkilö. Päähenkilö on vain vastustajan vastustaja, ja joskus jopa vastustajan hirviö.

Psyko Uhrilampaat

Oman hirviön luominen

Klassinen tapa luoda hirviö on ottaa jotain pientä ja tehdä siitä isoa. Pienestä apinasta saa hirviön suurentamalla se King Kongin kokoiseksi. Toinen klassinen tapa on antaa älyttömälle tai elottomalle olennolle, kuten autolle tai talolle, pahaa tahtova mieli. Eräs tapa on taasen keksiä se, mille hirviö on metafora. Mitä teemoja kirjoittaja haluaa käsitellä hirviön avulla? Onko hirviö itsekin uhri? Tekeekö hirviö jonkinlaisen muodonmuutoksen? Mitä pelkoja hirviö herättää ja käsittelee?

Hirviölle voi tehdä myös omat säännöt. Vampyyrit juovat ihmisverta ja nukkuvat päivisin arkussa. He eivät näy peilissä, eivätkä he voi astua taloon kutsumatta. Vampyyrit voi pitää loitolla valkosipulilla ja ristillä, ne voidaan tappaa lävistämällä heidät vaarnalla tai auringonvalolla. Säännöt vaihtelevat tarinasta toiseen, mutta esittelemällä säännöt alkuvaiheessa ja pitämällä niistä kiinni, voi tehdä epäuskottavista hirviöstä uskottavia.

Halloween on täällä! On aika kurkistaa jälleen sängyn alle ja tulla vedyksi pinnan alle rottien ja kuolleiden joukkoon. On tullut aika eksyä löyhkääviin maanalaisiin, sokkeloisiin tunneleihin, pääkalloja pursuaviin katakombeihin, Tuonelaan, Hadekseen ja Helvettiin, pinnan alle – merihirviöiden kitaan!

Hauskaa Halloweenia!

P.S. Hirviöitä voi kohdata Night Visions -festivaaleilla Helsingissä 4.-8.11. 2015

”Kirjoita mukavuusalueen ulkopuolella”, sanoo käsikirjoittaja Leena Juoperi

Kun sain pronssia PAGE Awards -käsikirjoituskilpailussa, kaikki ihanat onnittelut tekivät asiasta todellisemman. Sain onnittelut myös aiemmin kisassa menestyneeltä Leena Juoperilta”Nyt bongailet sähköpostia, kohta alkaa tulla yhteydenottoja”, Leena kirjoitti viestissään. Täytyy myöntää, että olin vähän epäuskoinen, mutta tänään sitten kolahti sähköpostiin viesti Hollywoodista. Tuumin, että voisinkohan haastatella Leenaa blogiini, koska varmasti sekä hän että käsikirjoituskilpailut kiinnostavat laajemminkin.

Anders: Oletko kirjoittanut kauan?

Leena JuoperiLeena: Olen kirjoittanut pienestä saakka ja aina nimenomaan elokuvia käsikirjoitusmuodossa. Perinteisellä kirjoituskoneella ja korjausteipillä naputtelin nopeasti riisin jos toisenkin. Intohimonani tuolloin olivat musikaalit. Kuuntelin vanhoja klassikkobiisejä ja niiden ympärille kehittelin sanoituksiin sopivia juonikuvioita.

Englanniksi aloin kirjoittaa jo ennen kuin sitä koulussa edes opetettiin. Sanakirjan kanssa pistelin sanoja peräkkäin muodostaen niistä lauseita. Kieliopista ei tosin ollut tietoakaan. Yläasteella kirjoittaminen vaihtui näyttelemiseen – olin muutamia vuosia kaupunginteatterissa, mutta opinnot yläasteen jälkeen veivät pois paikkakunnalta ja näyttelijän urani katkesi pitkään matkaan ja bussiyhteyksien puuttumiseen.

Parikymppisenä hain Tampereen Teatterikorkeakouluun. Pääsin ensi yrittämällä viimeiselle karsintakierrokselle saakka josta valittiin kouluun uudet oppilaat. Siinä vaiheessa putosin kelkasta. Toista kertaa en enää hakenut, sillä elämä vei mennessään tällaisen nopeasti kaikesta kiinnostuvan ihmisen.

Varsinaisen elokuviakäsikirjoittamisen harrastamisen aloitin uudelleen vasta vuonna 2009 kun katkaisin hiihtoladulla jalkani ja jouduin pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle lepäämään. Tauko teki hyvää sillä se veti pois silloisesta yrityselämän oravanpyörästä. Sairaslomalla oli aikaa perehtyä rakastamaani kirjoittamiseen uudelleen ja opiskella itsenäisesti netin välityksellä miten ammattilaiset tarinoitaan kirjoittavat. Tuolloin syntyi ensimmäinen versio Death in a Flower Bath –scriptistä.

Anders: Voitko raottaa vähän sitä, mistä käsikirjoituksesi Death in a Flower Bath kertoo?

Leena: DIFB kertoo vaimonsa menettäneestä kirjailijasta joka itsemurhaa yritettyään kärsii vakavasta writer’s blockista. Tarinassa seurataan kirjailijan taistelua omien demoneidensa voittamiseksi ja uransa elvyttämiseksi. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmin kirjailijalle selviää, että asiat eivät ehkä ole olleetkaan niin yksiselitteisiä kuin millaisena hän ne on mielessään kuvitellut. Muodostuu vaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jossa pirstoutuneen mielen ja onnettoman sielun yhtälö hakevat poispääsyä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Page Awards -kisan tuomarit kuvailivat scriptiä synkkäsävyiseksi film noir -tarinaksi, jossa yhdistyvät Hitchcockin Takaikkuna, Stephen Kingin Salainen Ikkuna ja Basic Instinct.

Anders: Miten päädyit lähettämään käsikirjoituksesi PAGE Awards-kisaan vuonna 2012?

Leena: Osallistuin ensimmäisellä script -versiollani kyseiseen kirjoituskilpailuun jo vuonna 2009. En ollut opiskellut käsikirjoittamista lainkaan. Sain 59 pistettä ja tuolloin 60 pisteellä olisi päässyt seuraavalle kierrokselle. Olin todella yllättynyt. Sain hyvää palautetta tarinasta ja kannustavia kehotuksia tuomareilta kehittää tarinaani eteenpäin. He näkivät siinä jo tuolloin potentiaalia. Päätin, että hioisin tarinaani eteenpäin sen verran, että seuraavalla kerralla osallistuessani pääsisin ensimmäisistä karsinnoista läpi. Tavoitteeni oli aina päästä vain toiselle kierrokselle. En koskaan osannut edes kuvitella, että se etenisi sen pidemmälle. Yllätys olikin melkoinen kun toisen kerran osallistuessani tarinani päätyi kärkikolmikkoon.

Anders: Kun voitit pronssia, mitä sen jälkeen tapahtui?

Leena: Sain paljon yhteydenottoja ja onnitteluja agenteilta ja managereilta. Eräs Gail Mutrux Pretty Picturesilta oli lukenut käsikirjoitukseni ja kertoi, että piti tarinasta ja tietää erään, joka etsii juuri tämän tyyppistä tarinaa. Hän kysyi, josko saisi lähettää kirjoitukseni eteenpäin. Gail lähetti scriptin tsekkiläiselle ohjaajalle Julius Sevcikille (Axman Productions) joka halusi optioida käsikirjoitukseni samantien. Meni kuitenkin muutama kuukausi, ennen kuin saimme sopimuspaperit Paradigm Agencyn kanssa valmiiksi.

Anders: Minkä neuvon antaisit jollekulle, joka suunnittelee osallistuvansa kansainväliseen käsikirjoitus -kisaan?

Leena: Kannattaa luottaa omaan visioonsa ja pysyä uskollisena tarinalle. Suosittelen kirjoittamista oman mukavuusalueen ulkopuolella. Jos kirjoittaminen tuntuu helpolta, se tuskin jää kenellekään mieleen. Itse kirjoitin tarinaani koko ajan miettien, voinko todellakin mennä näin pitkälle – jouduin pakottamaan itseäni pidemmälle ja pidemmälle, sillä tarinani vaati sitä. En olisi aikaisemmin uskonut, että voisin tuottaa jotakin niin suorasukaista ja ahdistavaa. Kirjoittaminen äärirajoilla on vapauttavaa ja se kasvattaa kirjoittajaa niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin. Opin itsestäni paljon tuon kirjoitusprosessin aikana ja opin edelleen. Ennen kaikkea olen oppinut sen, kuinka paljoon ihminen kykenee kunhan uskaltaa vaatia itseltään enemmän kuin mitä on halukas antamaan.

Toinen, mitä suosittelen, on pätevän konsultin käyttäminen kirjoittamisen tukena. Omalle tarinalleen tulee helposti sokeaksi ja onkin hyvä, jos tarinaa voi pohtia toisen ammattilaisen kanssa – sellaisen, joka katsoo sitä eri perspektiivistä ja tietää miten business toimii ja millainen tarina myy. Konsultit eivät ole halpoja mutta heidän ammattitaitonsa maksaa itsensä takaisin. Olen kuluneen viiden vuoden aikana oppinut alasta todella paljon ja luonut paljon hyviä kontakteja. Onkin ensiarvoisen tärkeää löytää ympärilleen luotettavat tahot jotka ovat jo ns. sisäpiirissä ja jotka haluavat aidosti samaa asiaa kuin kirjailijakin – eli saada käsikirjoitus valkokankaalle. Konsulteissa on kuitenkin paljon huijareita, vallankin rapakon takana, joten kannattaa kysyä vinkkejä luotettavilta tahoilta.

Leena Juoperin kotisivuilta löytyy tietoa hänen taustoistaan sekä radiohaastattelu Pirkanmaalta Hollywoodiin. Lisäksi Leena tarjoaa kirjoittajille Ideasta elokuvaksi -palveluja.

Kauhun 6 tunnetta

Halloween on ovella! Kekri ja Pyhäinpäivä ovat ovella! Nyt on oivaa aikaa katsoa kauhuelokuvia.

Kauhuelokuvat onnistuvat tuottamaan minussa poikkeuksetta voimakkaan tunnereaktion. Minun ei tarvitse kuin lukea kauhuelokuvien käsikirjoituksia, ja sivujen synnyttämä tunne on intensiivinen. Vain selatessani Netflixin kauhuelokuvia, minua jo vähän jännittää nähdä niiden kansikuvat. Kauhu käsitteleekin laajasti ihmisten pelkoja, kuten pimeän, tuntemattoman, kuoleman ja silpomisen pelkoja.

Alfred Hitchcock Psyko

Kauhuelokuvat siis onnistuvat – ainakin minun kohdallani – yhdessä elokuvalle ominaisessa tehtävässä poikkeuksellisen hyvin – tunteen tuottamisessa. Jännityksen mestari Alfred Hitchcock hyödynsi kolmea tunnetta elokuvissaan, kauhua, jännitystä ja ahdistusta. Sittemmin lukuisat kauhuelokuvien tekijät ovat seuranneet Hitchcockin viitoittamalla tiellä.

1. Kauhu

Kauhun tunne synnytetään katsojassa shokki-efektillä. Shokki on jotakin, jota katsoja ei ole ehtinyt ennakoida. Kun katsoja on tietämätön, eikä osaa odottaa äkillistä ja yllättävää shokkia, hän saa tuta epämiellyttävän yllätyksen – yleensä siis henkilöhahmon kanssa. En löytänyt esimerkkiä shokista, mutta voit katsoa sen sijaan tästä linkistä rauhoittavan automatkan.

2. Jännitys

Jännitys, eli aristoteelinen pelko, synnytetään katsojassa, kun jokin vaara lähestyy henkilöhahmoa. Katsoja näkee vaaran, mutta henkilö ei näe sitä. Esimerkiksi kun tappajahai lähestyy pinnan alla huoletonta kuutamouimaria, katsoja pelkää uimarin puolesta.

Tappajahai Psyko

Psykon kuuluisassa suihkukohtauksessa on sekä jännityksen että kauhun tunteita. Suihkukohtauksessa katsoja näkee oven avautuvan. Se on jo pieni shokki. Sitten joku lähestyy suihkuverhon takana. Ja silti puukotus on yllättävä ja äkkinäinen, ja se viimeistään siirtää pelon katsojaan. Mitä vain voi tapahtua, kun päähenkilö voi kuolla kesken elokuvan.

Kun katsojan ”näkökulma” on murhattu, katsojalle esitellään uusi näkökulma, ja se kuuluu hirviölle, Norman Batesille. Katsojalle selviää, ettei tämä olekaan tarina varkaasta, vaan tarina murhaajasta, tarina ihmismielen synkistä puolista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan katsoja samastetaan Norman Batesiin kohtauksessa, kun hän yrittää upottaa autoa. Auto ei meinaa upota. Katsoja alkaa toivoa, että auto uppoaisi, ja ettei Bates jäisi kiinni murhasta.

Hitchcock puhuu tässä filmipätkässä shokin ja pelon (jännityksen) erosta.

3. Ahdistus

Ahdistuksen tunne synnytetään katsojassa mysteerillä, hänet asetetaan ennakoimaan tuntematonta vaaraa. Katsojalle vihjaillaan, että on sellaista, jota ei kerrota. Katsojaa sekä kiehtoo että ahdistaa tuo mysteeri.

Ennakkovaroitukset, ennustukset ja enteet ovat keinoja synnyttää ahdistusta. Ring-elokuvassa (katso traileri tästä) ennakkovaroitus on se, ettei saa katsoa tiettyä videonauhaa tai tulee kuolemaan. Videopätkästä löytyvät majakka, hevostila, ja valoympyrä luovat salaperäisyyttä ja viittaavat tulevaan, sillä juuri nuo kyseiset asiat tulevat vielä selviämään.

RingDanse Macabre

Kauhun mestari Stephen King kirjoittaa teoksessaan Danse Macabre, että hän hyödyntää kolmea tunnetta kirjoissaan: Kauhua, pelkoa ja inhoa. Kingin mukaan kauhua on hirviön yllättävä näkeminen tai hirviön hyökkäys. Kauhun synnyttäminen on siis samankaltaista kuin Hitchcockilla.

4. Pelko

Kingin mukaan pelko (terror) on jonkin pelottavan näkemisen odotusta, eli pelko on tuntemattoman pelkoa. Se on lukijan epämiellyttävää spekulaatiota siitä, mitä kauheaa tulee tapahtumaan tai miltä hirviö näyttää. Eräällä tavalla lukija siis osallistuu tarinaan ja täyttää mielensä erilaisilla kauhuskenaarioilla.

Pelko on siis sekä hirviön että asioiden todellisen laitojen pihtaamista. Toisaalta Kingin pelko voi kaiketi olla samankaltaista myös kuin aristoteelinen pelko, lähestyvän vaaran jännitystä ja toisaalta se voi ehkäpä olla samankaltaista kuin mysteerin aiheuttama ahdistus.

5. Inho

Kun pelko on psyykkistä, inho, vastenmielisyys, ällötys ja yökötys ovat fyysisiä kokemuksia. King käyttää esimerkkinä inhosta kohtausta Alien-elokuvasta, jossa rapumainen olento levittäytyy henkilön naamalle, ja jossa olento syöksyy henkilön rintakehän läpi päivällispöydässä. Tällöin elokuvakatsoja kääntää katseensa pois ennemminkin inhosta kuin kauhusta.

Alien

King pyrkii ensisijaisesti pitkittämään lukijan pelkoa mahdollisimman pitkään, koska kun hirviö on näytetty, katsoja ei enää osallistu hirviön kauhistuttavuuden kuvitteluun omassa mielessään, vaan tottuu hirviöön ja näkee hirviön vähemmän pelottavana.

”Yritän pelotella lukijaa. Mutta jos en kykene pelottamaan häntä, yritän kauhistuttaa häntä; ja jos en pysty kauhistuttamaan häntä, kokeilen inhottamista. En ole ylpeä”, King kirjoittaa. Hänen mielestään katsojelle parasta olisi tuottaa ensisijaisesti pelkoa, sen jälkeen kauhua ja viimeisenä inhoa.

6. Helpotus

Sotaelokuvassa ei voi olla vain sotakohtauksia tai rakkauselokuvassa vain rakkauskohtauksia, koska elokuva kävisi puuduttavaksi. Niinpä kauhuelokuvakaan ei voi tuottaa koko ajan pelkoa. Katsojan pitää saada välillä helpotusta kauhusta. Huumori on usein tuo keino, joka tuo helpotuksen katsojan ahdistukselle.

Komedialla ja kauhulla onkin pitkä yhteinen historia. Se on jopa oma genrensä – kauhukomedia. Kauhun ja naurun yhteys voi olla ihmiseen sisäänrakennettu: Kun joku säikäyttää sinut, sitä seuraa usein naurun purskahdus.

Hauskaa Halloweenia!