Shakespeare kuoli, henkilö elää

”Shakespearella, Draytonilla ja Ben Jonsonilla oli iloinen jälleennäkeminen, ja he ilmeisesti ottivat hieman liikaa, sillä Shakespeare kuoli siinä yhteydessä saamaansa kuumeeseen”, kirjoitti pastori John Ward päiväkirjassaan 50-vuotta myöhemmin näytelmäkirjailijan kuolinpäivästä.

Runoilija Michael Drayton ja näytelmäkirjailija Ben Jonson olivat ilmeisesti saapuneet Stratfordiin juhlimaan kollegansa tyttären, Judithin, häitä. Kesken kaiken William Shakespeare menehtyi todennäköisesti lavantautiin, ”uuteen kuumeeseen” niin kuin se silloin tunnettiin. Kuolema oli ollut odotettavissa, sillä tammikuusta alkaen Shakespeare oli valmistellut testamenttiaan. Lavantaudista kielii näytelmäkirjailijan haudan syvyys ja kiveen kaiverretut muutama riviä tekstiä, jotka ovat ehkä Shakespearen vihonviimeiset kirjoitetut sanat:

Herran tähden ystäväin

Älä kaiva tästä

Näin siunaan sen

Ken haudan säästää

Kiroon sen ken luuni päästää

Englannin kansalliskirjailija kuoli päivälleen 400 vuotta sitten, 23. huhtikuuta 1616, mahdollisena 52-vuotis syntymäpäivänään. Nykyään päivämäärä on Unescon Kansainvälinen kirjan päivä, Kirjan ja ruusun päivä, ja myös Miguel de Cervantesin kuolinpäivä.

Mutta vaikka Shakespeare kuoli, hänen henkilönsä nauttivat suurta suosiota kuten jo hänen elossa ollessaan. Hamletia, Kesäyön unelmaa ja Romeo ja Juliaa myytiin painettuina kvarttoina. Myyntivalttina ei ollut kirjoittajan, vaan henkilöhahmojen nimet. Henrik IV:tä kaupattiin lisäämällä Sir John Falstaffin nimi esisivulle. Yleisö osti näytelmätekstin, koska rakasti pyylevää ritaria.

 

Shakespearen näytelmät saattoivat käsitellä Elisabethin ajan päivänpolttavaa asiaa piilotetusti historiallisten tapahtumien kautta, mutta perimmältään Shakespearen tarinoissa ei kuitenkaan ollut niinkään kyse historiasta, vaan henkilöstä, joka kokee historian. Shakespeare ei ollut kiinnostunut kuninkaan tappamisesta, vaan ihmisestä, jonka täytyy tappaa kuningas.

Ehkä henkilöön keskittyminen oli myös silkka välttämättömyys tuohon aikaan. Lavastus ja rekvisiitta oli niin vähäistä, joten lähes ainoa mitä jäi näyttämölle, oli henkilö ja henkilöiden väliset suhteet. Joka tapauksessa nyt kun on kulunut 400 vuotta Shakespearen kuolemasta, nostin esille 4 seikkaa hänen henkilöistään, syitä, minkä takia he kenties edelleen elävät, ja samalla ovat olennaisia osia perinteistä draamakerrontaa.

1. Tavoite

Draamassa henkilö usein haluaa jotain asiaa konkreettisesti, jopa pakkomieleisesti. Kun Lady Macbeth saapuu näyttämölle ensi kertaa, hän laatii oitis suunnitelman tappaa Duncan-kuningas. Sitten hän usuttaa miehensä toimimaan suunnitelmansa mukaisesti. Macbethin motivaatio tappaa kuningas on hänen vaimonsa, Lady Macbethin motivaationa on kunnianhimo.

Päämäärään liittyy motivaatio. Miksi henkilö haluaa sen, mitä hän haluaa? Shakespearelle henkilöiden motivaationa toimii usein rakkaus, vallanhalu tai kosto. Tosin Kuningas Learissa yleisö ei ole täysin perillä siitä, miksi Lear alistaa tyttärensä rakkaustestiin. Syy on ehkä Learin turhamaisuus. Hahmoilla voikin olla käytökseensä syitä, joita ei paljasteta. Jago on kuuluisa siitä, että hänelle ei anneta mitään motivaatiota tuhota Othello. Jagoon syntyy mysteeri.

Kun katsoja miettii, miksi henkilöhahmo toimii niin kuin toimii, hänen on pakko osallistua näytelmään tulkitsemalla ja päättelemällä. Kun katsoja aprikoi henkilöön liittyvää mysteeriä, hän samalla oppii tuntemaan kyseistä henkilöä. Shakespeare ei syötä yleisölle tietoa, vaan laittaa katsojan etsiskelemään tietoa. Hänen klassikkonäytelmät laittavatkin eri tavoin yleisön koko ajan osallistumaan tarinaan.

2. Sisäinen ongelma

Tanskalaisen kronikoitsijan Saxo Grammaticuksen teoksen Gesta danorumiin sisältyvässä tarinassa Vita Amlethi päähenkilö Amlet teeskentelee tulleensa hulluksi kuultuaan setänsä murhanneen isänsä. Sopivalla hetkellä Amlet paljastaa olevansa täysin tolkuissaan ja tappaa setänsä. Toisin sanoen hupsuksi alkaminen on Amletin valitsema strategia suuressa pelissä.

Shakespearen Hamletissa näin ei ole. Itse asiassa hän aika radikaalisti karsii hyvän juonellisen elementin, poistaessaan kylmäpäisen strategisen ajattelun. Niin tehdessään hän tulee paljastaneeksi Hamletin sisäisen maailman. Ja vaikka Hamlet edelleen teeskentelee hulluutta, se ei ole täysin selväjärkinen taktikointi, vaan hän on sisäisten ristiriitojen raastama hahmo, joka lähenee hulluutta sitä teeskennellessään.

Kuninkaan murhaaminen on syvässä ristiriidassa sen kanssa millainen ihminen Hamlet on. Hän pelkää toimia ja hän pelkää olla toimimatta. Lopulta Hamlet oppii alistumaan kohtalolle, lakkaa harkitsemasta, tarttuu miekkaan ja toimii. Voikin sanoa, että ulkoinen ongelma on olemassa sen takia, että se pakottaa päähenkilön kohtaamaan sisäisen ongelmansa. Ja vain sisäisen ongelmansa ratkaissut henkilö voi ratkaista ulkoisen ongelmansa. Emotionaalinen konflikti on aina sidoksissa ulkoiseen konfliktiin.

3. Tasapaino järkkyy

Eräs tapa, jolla Shakespeare pääsee kertomaan ihmisenä olemisen monimutkaisuudesta, on se, että tasapainotila järkkyy tarinan alussa. Jokin sysää henkilön tavallisesta maailmasta seikkailun maailmaan. Silloin kun on rauhallista, henkilöillä on naamioita. Tosi henkilö paljastuu vain kriisissä. Kriisin avulla Shakespeare voi näyttää sen, mitä on kätkettynä ihmisten sydämissä.

Hamletin alussa nimihenkilö kohtaa kuolleen isänsä haamun, joka suistaa Hamletin maailman epäjärjestykseen. Tarina voi alkaa. Shakespearen henkilöt pyrkivät palauttamaan järjestyksen. Usein he epäonnistuvat ja usein he onnistuvat pienellä tavalla, mutta saavutettu tasapainotila järkkyy pian uudelleen. Näytelmät palautuvat aina lopussa järjestyksen tilaan. Taika purkautuu, väärinkäsitys selviää tai merkittävät henkilöt kuolevat ja uusi porukka tulee sisään, kuten Hamletissa.

4. Kuolema panoksena

Kun Shakespearen kuolemasta puhutaan, voi ehkä sanoa, että Shakespeare kirjoitti kuolemasta aika lailla jokaisessa näytelmässään. Hänen tarinansa käsittelevät lähes aina jonkinlaista kuolemaa – ainakin symbolisella tasolla. Kyse voi olla fyysisestä, psyykkisestä, ammatillisesta tai identiteetin kuolemasta.

Shakespearella kuolema on panoksena. Eli henkilöillä on jotain menetettävää, jokin vaarantuu. Esimerkiksi Romeon ja Julian alussa kaksintaistelut, johon Romeokin on osallistunut, kielletään ja rangaistuksena on kuolema. Panoksen kautta kohtaukseen syntyy riski eli voiton tai tappion, saavuttamisen tai menettämisen mahdollisuus. Tosin Romeossa ja Juliassa Shakespeare paljastaa koko juonen jo ensimmäisissä riveissä, jopa rakastavaisten kuoleman.

Kaks’ perhettä, yht’ arvokasta ihan,

Veronan kaupungissa kumpikin,

nous uuteen kiistaan vuoksi vanhan vihan,

veriinsä naapuri löi naapurin.

Kaks rakastavaista, kovan onnen lasta,

sylistä syntyi vihan vimmaamain;

poloisten nuorten kurja kuolo vasta

vei hautaan sukuriidat vanhempain.

Tavoitteen, sisäisen konfliktin, tasapainon järkkymisen ja panoksen lisäksi voisi toki nostaa sata muutakin piirrettä Shakespearen henkilöistä, kuten sen, että Shakespearen henkilöt kärsivät. He ovat monesti altavastaajia. Heillä on heikkouksia ja Akilleen kantapäitä. He tekevät väärin ja he tekevät väärin oikeista syistä. He puhuvat kiehtovaa dialogia ja rytmi ja sanat muodostava kiehtovan maailman. He tekevät vaikeita valintoja. He ovat menneisyytensä vainoamia. He omaavat salaisuuksia. He muuttuvat. Ja mikä parasta he näyttävät tunnetasolla sen, mitä on olla ihminen.

Shakespeare henkilönä

Vähäisten tietojen takia Shakespearen omaakin hahmoa leimaa tietty mysteeri. Henkilöidensä tavoin Shakespearella oli monia tavoitteita elämänsä aikana: elättää perheensä, menestyä näyttelijänä, menestyä kirjoittajana, menestyä osakkaana teatterissa, selviytyä poikansa kuolemasta, palauttaa isänsä omaisuus kaksikymmentä vuotta tämän vararikon jälkeen ja tehdä isästään ja itsestään jälleen herrasmies. Ja ehkä oli aika dramaattista olla salaa katolinen protestanttien hallitsemassa maassa.

Seitsemän vuotta Shakespearen kuoleman jälkeen kaksi hänen ystäväänsä, John Heminges ja Henry Condell, julkaisivat Ensimmäisen folion. Painosmäärä oli 750 kappaletta. Se oli ensimmäinen Shakespearen näytelmien kokoelma. Tämä Ensimmäinen folio sisälsi 36 näytelmää, joista useat näytelmät ilmestyivät painettuna nyt ensimmäistä kertaa, kuten Julius Caesar, Macbeth, Antonius ja Kleopatra ja Myrsky.

Ensimmäinen folio oli merkittävä tekijä siinä, että näytelmät siirtyivät jälkipolville. Samalla siirtyi Shakespearen perintö. Globe-teatterin palossa vuonna 1613 saattoi palaa näytelmien käsikirjoituksia. Folion esipuheissa hänen vanhat ystävänsä ylistävät kauniisti näytelmien kirjoittajaa. Hänen entinen kilpailijansa ja ystävänsä Ben Jonson kirjoittaa, että Shakespeare ei kuulunut vain omalle aikakaudelleen, vaan kaikille ajoille.

”He was not of an age, but for all time!”

 

’Lyhyt’ ohjekirja kansainvälisiin kirjoituskilpailuihin

 

Käsikirjoittajien Kilta pyysi minua puhumaan kansainvälisiin käsikirjoituskilpailuihin osallistumisesta. Ajankohta ei puhumiselle sopinut, mutta lupasin kirjoittaa heille ajatuksiani hieman ylös. Tein sen ja tässä niitä ajatuksia nyt tulee kaikille blogin-lukijoillekin!

Miksi osallistua?

Osallistumiseen voi olla monia syitä. Eräs voi olla se, että voitto voi tuoda näkyvyyttä tai avata portinvartijoiden ovia kotimaassa. Toinen syy voi olla se, että haluaa kansainvälisille markkinoille ja myydä kässärin Hollywoodin. Oma syyni osallistua kisoihin oli se, että halusin nähdä, miten omat tekstini menestyvät pelkkinä teksteinä isoissa kisoissa. Lisäksi halusin ehkä enemmänkin huomiota tarinoilleni Suomesta kuin Yhdysvalloista.

Vaikka ei menestyisikään itse käsikirjoituskilpailussa, käynnissä on samaan aikaan toinenkin kilpailu. Kun käsikirjoitus saa näkyvyyttä, tuo näkyvyys voi auttaa löytämään hyvän kodin käsikirjoitukselle. Hyvä koti voi edesauttaa tekstiä tuotantoon. Se on myös se voitto, jota kilpailuilla haetaan.

Mitä lähettää?

Itse lähetin Suomeen sijoittuvia lyhytelokuvia, historiallisia draamoja, joissa on varsin kallis budjetti. Siksi sanoisinkin, että jos suuntaa Hollywoodiin, kannattaa ehkä enemminkin osallistua pitkän elokuvan käsikirjoituksella. Tarinalla, jossa on pieni budjetti. Genrellä, jossa on aina vientiä, kuten esimerkiksi trillerillä, komedialla, toiminta/seikkailulla, scifillä tai kauhulla. On paljon todennäköisempää, että sellainen menee tuotantoon, etenkin kirjoittajalta, jolla ei ole nimeä. Lyhytelokuvan lähettämisen hyvä puoli on tietysti sen lyhyys, ja  Yhdysvalloissa lyhytelokuva on noin 5-15 sivua, vaikka kilpailut ottavatkin vastaan pidempiä lyhytelokuvia.

Taso on kova, joten oman tekstin pitää olla myös kovassa kuosissa. Perusasiat pitää olla kunnossa, kuten vahva ja freesi idea, kasvavat panokset, konflikti, toimiva rakenne, kiinnostavat henkilöt ja näkökulma. Se, mikä on erityisen tärkeää, on kysyä, että miten tämä minun tekstini erottuu pakasta. Sillä kun tuomari on lukenut viisikymmentä samanlaista saman genren pläjäystä, niin se on mitä tuomari haluaa – ja viime kädessä katsojakin.

Mihin lähettää?

Periaatteessa on kahdenlaisia kilpailuja, niitä, mitkä kiinnostavat portinvartioita, ja niitä, mitkä eivät kiinnosta. Tietysti jälkimmäiseen voi lähettää tekstejään, mutta kysymys kuuluu silloin miksi. Haluaako silloin palautetta, jota sen kisan järjestäjät tarjoavat? Vai onko palkintona jotakin muuta huomionarvoista? Kymmenen amerikkalaista käsikirjoituskilpailua, jotka kiinnostavat portinvartijoita ovat nämä:

Näistä The Academy Nicholl Fellowships on suurin ja kaunein ja pelkästään neljännesfinaliin sijoittuminen on iso juttu ja takaa todennäköisesti sen, että käsikirjoituksesta ollaan enemmän kuin kiinnostuneita. Osallistujia on maailmanlaajuisesti yli 7000. PAGE Awardseissa osallistujia on noin 6000 joka vuosi.

Se, mitä kansainvälisille markkinoille suuntautuva käsikirjoittaja etsii tutustuessaan kisoihin on se, kuka tekstin lukee kisavaiheessa, kenelle se lähetetään sen voittaessa, sisältyykö voittoon tapaamisia tai käsikirjoituksen lähettämistä portinvartijoille. Esimerkiksi PAGE Awardsesissa lukijat ja tuomarit toimivat elokuva-alalla ja etsivät koko ajan käsikirjoituksia tuotantoon. Lisäksi voittaja-tekstit lähetetään sadalla alalla toimivalla ihmisille. Ja se on iso juttu! Tärkeät kilpailut toimivat seulana ja leimasimena sille, mikä on jo ammattilaisten puolelta todettu hyväksi.

Kisojen deadlineja näkee esimerkiksi MovieBytes –sivulta. FilmFreeway-sivuston kautta voi osallistua myös moneen kisaan ja se on kätevä. Vastaava kun FilmFreeway on Withoutabox.

Ennen lähettämistä

Ennen lähettämistä kannattaa tehdä pienimuotoinen suunnitelma, ja pohtia sitä, mihin kisoihin on aikeissa käsikirjoituksen lähettää ja kuinka paljon rahaa on käytettävissä. Kun on ajoissa liikkeellä jokaisen asian suhteen säästää rahaa ja hermoja, joka askeleella, kuten myös oikoluvun tai osallistumismaksun suhteen. Kannattaa olla tarkka sen suhteen, mihin rahoja laittaa ja mitä sillä saa. Rahaa menee näihin asioihin:

  • Tekstin kääntäminen
  • Amerikkalaisen palautepalvelun käyttäminen
  • Formaatti, kielenhuolto ja oikoluku-palvelujen käyttäminen
  • Käsikirjoituksen rekisteröinti
  • Kilpailun osallistumismaksu

Tekstin kääntäminen

Käsikirjoitus kannattaa kirjoittaa aina ensiksi suomeksi, koska se on helpoin kieli suomalaiselle käsikirjoittajalle. Toki takaraivossa koko ajan miettii, miten tämä kääntyy englanniksi. Kun teksti on kerran käännetty englanniksi, seuraavat versiot onkin sitten pakko kirjoittaa englanniksi. Itse käänsin kaksi ensimmäistä lyhytelokuvakäsikirjoitusta, mutta uusimman käsikirjoituksen käänsi kirjoituskaverini kaveri, mikä oli yllättävän helpottavaa, koska kääntämisvaiheessa ei tullut halua uudelleen kirjoittaa koko ajan tekstiä.

Amerikkalainen palautepalvelu

Kun osallistuu amerikkalaiseen kisaan, kannattaa teksti luetuttaa amerikkalaisella käsikirjoittajalla. Ihan vain sen seikan takia, että kulttuuriset erot voivat olla aika yllättäviä ja merkittäviä. Palautepalvelua valitessa kannattaa valita mieluiten sellainen, jossa henkilö on itse alalla ja tietää, mistä puhuu. Tosin sellaiset henkilöt voivat olla aika kalliita.

Huonoin vaihtoehto on se, että saa palautetta tyypiltä, joka tietää käsikirjoittamisesta vain vähän.  Esimerkiksi kerran lähetin tekstin erääseen oikoluku-palveluun, he kysyivät voisivatko he käyttää tekstiäni arviointi-työkaluna heidän hakiessaan uusia lukijoita käsikirjoituskilpailuunsa. Diili oli se, että he saisivat käyttää tekstiäni ja minä saisin käyttööni kaikkien heidän hakijoidensa palautteet. Suostuin tietenkin. Kun sain palautteet, tekstistäni löytyi jos jonkinlaista ongelmaa ja ainoastaan yksi lukijoista olisi päästänyt minut jatkoon tässä kuvitteellisessa kilpailussa. Myöhemmin aivan samalla tekstillä voitin pronssia PAGE Awardsissa, jossa tuomaristo oli siis elokuva-alan ammattilaisia.

Palaute on yleensä coverage-tyyppistä eli muutama sivu ja ”scorecard”, ”pisteytyskortti”. Pidempi analyysi on sitten kalliimpi ja menee syvemmälle. Itse olen käyttänyt esimeriksi PAGE Awardsin omaa palautepalvelua tai Writer’s Storen ScriptXpertiä. Tässä on muutama muu palautepalvelu:

Formaatti, kielenhuolto ja oikoluku

Kun tuomariston jäsen on todennäköisesti elokuvaa ja englanninkieltä opiskellut henkilö, kielen pitää olla tyylikästä ja sujuva. Tässä kohtaa englanninkieliset osallistujat saavat heti huomattavan edun suomalaiseen. Siksi suomalaisen kirjoittajan kannattaakin kiinnittää paljon huomiota kieleen. Samalla on hyvä varoa ylikirjoittamista, koska sitä on vaikea bongata, etenkin kun vaihtaa kielen pois omasta äidinkielestään. Lisäksi helpoimmat pisteet kisassa saa scorecardiin siitä, että ei ole kirjoitusvirheitä tai formaattivirheitä.

Tässä on muutama oikolukupalvelu:

Käsikirjoituksen rekisteröinti

Kaikki suosittelevat käsikirjoituksen rekisteröintiä, mikä se on parasta tehdä WGA:ssa.

Kilpailun osallistumismaksu

Kilpailun osallistumismaksuissa on luokkia. Maksu on alussa halvempi kilpailun alussa ja loppupuolella kalliimpi, joten kannattaa osallistua kisaan heti kun EARLY BIRD –mahdollisuus ilmestyy, eikä odotella EXTENDED DEADLINEEN.

Lähettämisen jälkeen

Kun teksti on lähetetty kisaan, teksti menee todennäköisesti esilukijoille. Suuremmissa kilpailuissa on lukijoita kahdessa vaiheessa. Ensiksi kun kirjoittaja lähettää käsikirjoituksen kilpailuun, sen lukevat esilukijat, jotka täyttävät pistetaulukon. Se on myös käytössä Hollywood-studioissa. Scorecardissa yleensä pisteytetään premissi, ulkoasu (formaatti, kieli), rakenne, juoni, rytmi, henkilöt, dialogi, teema, tyyli ja sävy sekä kaupallinen potentiaali.

Pisteitä saa yhdestä kymmeneen. Ja jos haluaa jatkoon, kaikesta pitäisi saada useimmiten vähintään kahdeksan. Pisteet sitten määräävät kuinka pitkälle käsikirjoitus etenee ja sen pitäisi edetä ainakin neljännesfinali- tai semifinali-vaiheeseen, koska siinä vaiheessa toinen ryhmä tuomareita lukee käsikirjoituksen ja valitsee jatkoon menijät, finalistit ja viime kädessä voittajat.

Isoissa kisoissa lukijat ovat ammattilaisia, pienemmissä lukijoita voivat olla periaatteessa ketä vain. Ja useimmiten kirjoittaja ei voi tehdä tässä vaiheessa mitään muuta kuin odottaa eli se aika kannattaa käyttää kirjoittamiseen seuraaviin kisoihin. Joissain kilpailuissa on mahdollista lähettää (usein maksua vastaan) teksti uudelleen kilpailun keskivaiheilla, kun on saanut palautetta, esimerkiksi kisan järjestäjiltä. Sanomattakin on selvää, että korjaukset kannattaa tehdä.

Kilpailun jälkeen

Kilpailun jälkeen, kun voitto on tullut kotiin, on hyvä mieli. Tällöin käsikirjoitus voi kiinnostaa muitakin. Sain voitostani tasan yhden yhteydenoton Yhdysvalloista, ja se oli isolta hollywoodilaiselta tuotantoyhtiöltä, mutta alun perin odotukseni olivat nolla yhteydenottojen suhteen johtuen käsikirjoituksen Suomi-sisällöstä, genrestä ja kalleudesta.

Joka tapauksessa kun voitto tulee, se voitto pitää myös itse kääntää vielä eduksi eli kertoa voitosta kaikille, ketkä vain kuuntelevat ja yrittää löytää käsikirjoitukselle tuotantoyhtiö. Mikäli havittelee kansainvälistä uraa, managerin löytäminen voisi olla tässä vaiheessa hyvä vaihtoehto. Manageri tekee töitä käsikirjoittajan ja käsikirjoitusten kanssa ja varmistaa, että ne ovat sellaisia, jotka kiinnostavat Hollywoodissa.

Kansainvälisestä urasta kiinnostuneille

Kun osallistuin käsikirjoituskisoihin, oma ajatukseni ei ollut Hollywood-ura, eikä sen edistäminen ole minulle niinkään tuttua. Mutta samaan tilaisuuteen, johon minua pyydettiin puhumaan, haastateltiin Hollywoodissa toimivaa käsikirjoittajaa Mikko Alannetta. Tässä hyvässä haastattelussa Alanne kertoo tehokkaassa puolen tunnin tietopaketissa kaiken olennaisen Hollywoodissa toimimisesta.

Mikäli haluaa kansainväliselle uralle ja pyrkii siihen käsikirjoituskisojen kautta, on ehkä hyvä muistaa, että Hollywoodin kuuluisin lausahdus on varmaan: ”Mitä muuta sulla on?” Niinpä takataskussa onkin hyvä olla myös ainakin yksi tai kaksi huippukäsistä. Toisessa takataskussa kannattaa olla myös 5-10 hyvää ideaa, loglinea tai premisissiä, joita voi aina heittää ilmaan sen mukaan, mikä kuuntelijaa kiinnostaa.

Käsikirjoittaja, jota kansainvälinen ura kiinnostaa, voi pohtia sitä, kuinka paljon on mahdollista osallistua käsikirjoituskisoihin, webinaareihin, kansainvälisiin seminaareihin, työpajoihin, pitching ja listing -palveluihin, konferensseihin ja sellaisiin tapahtumiin, kuten Austinin Film Festivaleille tai Great American Pitch Festivaleille. Kirjoittajan voi olla hyvä tutustua seuraaviin käsikirjoituksen myyntiä edistäviin palveluihin:

Etenkin The Black Listilla on ollut paljon nostetta viime vuosina. Ehkä hyvä olisi myös seurata Hollywoodin filmibisnestä toisella silmällä, esimerkiksi Varietyn, Deadline.comin tai SSNInsider.comin kautta ja ehkä kuunnella ScriptNotes –podcastia, jossa puhuu kaksi alalla toimivaa käsikirjoittajaa. Toinen hyvä podcast on Pilar Alessandran On the Page. Lisäksi voi pohtia sellaisten Hollywood-ura-neuvojien käyttöä kuin Lee Jessup, joka on julkaissut kirjan Getting it Write. Kirja käsittelee miten voi saada uran käsikirjoittajana Hollywoodissa.

Onnea kisoihin!

P.S. Tähän on kerätty tietoa Nicholl Fellowship -kisaan osallistumisesta.

Kauhun 6 hirviötä

 

Karmea Kokko-lintu ja hyytävä merihirviö Iku-Turso ovat lähteneet liikkeelle! Halloween on täällä! Eikö pelota? Kohta pelottaa, kun luet näistä shokeeraavan kiehtovista hirviöstä.

Kauhuelokuvien lisäksi hirviöitä esiintyy luolamaalauksissa, uskontojen tarinoissa ja saduissa. Hirviöllä tarkoitetaan usein jotakin epänormaalia, poikkeavaa, väärää, syntistä ja perverssiä olentoa. Elokuvissa ne symboloivat yhteisiä pelkojamme, kuten loukkaantumisen, kivun ja kuoleman pelkoja. Hirviöt ovat olleet selitysmalleja niille peloille, joista ei ole ollut tietoa. Kiinnostavaa kysymys onkin tutkailla sitä, mitä pelkoja eri hirviöt oikein edustavat.

1. Zombi

Hirviöt menevät pois muodista ja tulevat takaisin. Tämän hetken suosikkihirviö on zombi. Ehkä suosio liittyy synkkiin uutisiin. Pelkäämme, että saamme keskiaikaisen ruton Ebolan muodossa. Tai ehkä zombien suosio liittyy hakkaamis- ja ammunta-videopeleihin, jossa on täysin okei tappaa uhkaavia zombeja upottamalla kirves otsaan, koska zombit ovat jo kuolleita, eikä kuollutta tappaa. Zombi-tarinat kertovat meille, että sivistys on vain ohut verho ja kun katastrofi iskee, meistä tulee ”mielettömiä” olentoja, joita ohjaavat vain eloonjäämisvaistot.

Mutta emmekö me ihmisetkin ole eläviä kuolleita? Kehomme vanhenee, mätänee ja mielemme voi kitkeröityä toisinaan jopa hirviömäisellä tavalla. Tai ehkä me olemme sieluttomia ihmisruumiita, koska arkityö tekee meistä apaattisia, omaa mieltä vailla olevia orjia, ja illalla katselemme kivettyneenä ja lasittunein silmin telkkarista aivotonta ohjelmaa. Vastaus siihen, mitä me pelkäämme zombeissa, riippuu tietysti siitä, mitä elokuva haluaa sanoa.

Dead Rising peli Dead_Rising Watchtower elokuva

2. Vampyyri

Ihminen on ruokaketjun yläpäässä, mutta kun hän kohtaa hirviön, hän voi joutua ruokaketjun alapäähän. Vampyyrin pelko voi liittyä sen ylivertaisiin kykyihin saalistaa ja lopulta käyttää ihmistä ravintona. Yläluokan vampyyrit on nähty myös metaforana rikkaista tilanomistajista, jotka ovat imeneet verta alaluokan selkänahasta. Toki vampyyri-elokuvissa on myös nähty vierauden, seksuaalisuuden ja sukupuolisairauksien pelkoja. Twilight-sarja on muuttanut vampyyri-kuvaa ja esimerkiksi seksin harrastaminen on kielletty asia näissä elokuvissa.

Kirjoittaja pyrkii olemaan empaattinen kaikille henkilöille voidakseen kirjoittaa heidät. Kirjoittaja voi nähdä sen, että hirviöt ovat usein olentoja, jotka ovat vain väärässä paikassa tai väärässä ajassa, kuten monesti heidän uhrinsakin. Ihminen valitsee nähdä hirviöt hirviöinä. Ja vaikka hirviöllä on uhrinsa, hän on monesti itsekin uhri. Esimerkiksi Twilight-sarja on tehnyt vampyyreistä eräällä tavalla sairaita tai heillä on vamma, joka estää heitä elämästä täysipainoista ihmiselämää. Twilightissa eräät hirviöt ovat lakanneet olemasta hirviöitä, mutta toiset ovat edelleen.

TwilightTwilight James

3. Ihmissusi

Kauhugenre on pohjimmiltaan pelkoa siitä, että jokin epäinhimillinen tunkeutuu ihmisten keskuuteen. Kauhu kysyy: Mitä on ihmisyys? Mitä on epäinhimillisyys? Kauhutarinat rakentuvat vastakkain asettelulle, jonka perusta on hyvän ja pahan taistelu, valon ja pimeyden taistelu. Pimeyden symboleita ovat usein eläimet, kuten hevonen, härkä ja käärme. Eläin voi olla sarvipäinen kuin piru. Eläin symboloi vaistojen ja ruumiin voittoa järjestä ja mielestä. Ja jos vampyyri on ihmisen peto, niin ihmissusi tekee meistä itsestämme petoja.

Kauhun, fantasian ja satujen muodonmuutos-tarinoissa henkilö muuttuu radikaalisti kokonaan toiseksi henkilöksi, eläimeksi tai olennoksi. Alkuperäinen minuus on heikkoa ja särkyvää ja se voi tarkoittaa henkilön joutumista uuden minuuden valtaan. Eräissä metamorfoosi-kauhutarinoissa kyse on tavallaan käänteisestä evoluutioprosessista, jossa henkilö rappeutuu vaiheittain ja laskeutuu evoluution portaita aina pohjalle saakka.

Ehkä ihmissuden pelko liittyy siihen, että menetämme ihmisyytemme tai tiedostamaton estää tietoisuuden toiminnan. Oma sairas vartalo tai oma mieli muuttuvat viholliseksi, emmekä voi tehdä sille mitään, koska olemme kuuhulluja ja sattuu olemaan täysikuu. Joka tapauksessa sanotaan, että ihmisellä on kolmet aivot. Sisimmäiset ja vanhimmat aivoista ovat liskon aivot. Ne sisältävät primitiivisen taistele tai pakene -mekanismin, mutta myös osan, joka sekä tahtoo jälkeläisiä että suojella niitä. Liskon aivot suojelevat meitä ja ovat ehkä se on se paikka, mistä pelko ja rakkaus alkavat. Ja toisinaan ihmiset alkavat vapaaehtoisesti ihmissudeksi niin kuin Aino Kallaksen ei-kauhutarinassa Sudenmorsian.

Sudenmorsian 1Sudenmorsian_2

4. Aave ja demoni

Kun zombi on usein sieluton, niin aave on yleensä ilman fyysistä olomuotoa. Usvainen haamu on kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt loukkoon elävien maailmaan. Niinpä aaveet ehkä liittyvät siihen toiveeseen, että edesmenneet rakkaat ovat päässeet parempaan paikkaan. Me emme näe enää rakkaitamme, mutta heidän sielunsa tuntuu olevan elossa. Kummituksille ja enkeleille on esitetty kaikenlaisia ”selityksiä, kuten että kun ihminen on hengenvaarassa, oma mieli voi käynnistää ”henkisen oppaan”, jonka neuvoo ja auttaa ihmistä selviämään vaarasta.

Pahat henget tai demonit voi taas nähdä rikkirepivinä traumoina tai mielen sairauksina. Ja joissakin uskonnoissa ja psykologisissa teorioissa ajatellaan, että ihmisen sisällä on sysimustia voimia, jotka eivät halua ihmisen parasta, ne haluavat tuhota hänet. Kauhuelokuvissa etenkin lapset ovat alttiita demonisille voimille. Lapset ovat viattomia, kunnes paha henki (aikuisuus) korruptoi heidät. Vanhemmuus on huolehtimista ja suuri pelko on se, että lapsista kasvaa jotain kauhistuttavaa (kapinoivia teinejä), eikä asialle voi tehdä mitään. Tai pelko on se, että ehkä me emme alun perinkään tunteneet lapsiamme, saati nähneet heidän sieluunsa.

ManaajaOrpokoti

5. Hullu tutkija

Tieteelliset löydät ja keksinnöt ovat tuoneet aivan uudenlaista vaurautta maapallolle, samalla kuitenkin hyvinvoinnin saavuttaminen on johtanut ilmastonmuutokseen, ja se voi päättää kaiken elämän maapallolla. Tällaisista uhkakuvista ammentaa kauhugallerian ”hullu tutkija” -arkkityyppi. Hullu tutkija sorkkii luonnon ”luonnollista” järjestystä ja tulee aiheuttaneeksi tuhoa, tai ainakin oman tuhonsa.

Kärpäsessä Seth rakentaa mekaanisen, munanmuotoisen kohdun, teleportin, jolla hän voi synnyttää, vaikka onkin mies. Kohtuun liittyvällä kauhulla on pitkät juuret, jotka ovat jäljitettävissä aina muinaiseen Egyptiin. Melkein näihin päiviin saakka on uskottu, että kohtu aiheuttaa hysteriaa, eräänlaista mielisairautta, ehkä siksi, että kohtu on se paikka, jossa yhdistyvät kahden henkilön geneettiset ainekset ja syntymä on muodonmuutos olotilasta toiseen.

Raskaus jo aiheuttaa naisessa muodonmuutoksen. Maha kasvaa, jalat voivat turvota ja esimerkiksi karnevalismissa raskaana oleva nainen on nähty groteskina hahmona. Kärpäsessä Seth erottaa ja yhdistää tietokoneen ja teleporttien avulla geenejä ja luo vahingossa geeneillä uuden olennon, tosin itsestään. Tuo hirviö on metafora jollekin mutaatioita aiheuttavalle sairaudelle, kenties syövälle. Seth käy läpi sairauden kolme vaihetta – jumalasta, spitaaliseksi välitilahahmoksi ja lopulta hirviöksi, joka haluaa tappaa luojansa, alkuperäisen minänsä.

Kärpänen 1 Kärpänen 2 Kärpänen 3

6. Ihmishirviö

Monet eivät pelkää kauhuelokuvien hirviöitä, koska ne eivät todellisia. Diktaattorit ovat murhanneet enemmän ihmisiä reaalimaailmassa kuin kauhuelokuvien hirviöt pystyvät murhaamaan kahden fiktiivisen tunnin aikana. Psykopaatit, sosiopaatit, pedofiilit, sarjamurhaajat ja kannibaalit ovat enemmän tästä maailmasta kuin happoa kuolaava avaruusolento, mustan laguunin hirviö tai tulevaisuuden tunteeton androidi.

Psykoanalyytikko C. G. Jungin mukaan jokaisessa meissä on pimeä puoli, ”varjo”, jota on vaikea nähdä tai hyväksyä, koska haluamme nähdä itsessämme vain hyvää. Kiellämme negatiivisuuden olemassaolon itsessämme, kiellämme kaiken, mitä pidetään huonon ihmisen ominaisuuksina. Jokaisen ihmisen sisällä on vihaa, mustasukkaisuutta, itsekkyyttä, valheita, oman edun tavoittelua, kateutta, ahneutta, ennakkoluuloja ja rasistisuutta. Varjo edustaa kaikkea sitä, minkä ihminen kieltää tai mikä on tukahdutettu ja tiedostamatonta.

”Mitä parempi roisto, sen parempi elokuva”, on Alfred Hitchcock sanonut. Mitä voimakkaampi vastustaja on, sitä suurempi tahto täytyy päähenkilöllä olla, jotta hän voi ratkaista tarinan suuren ongelman. Tämän takia vastustaja on usein elokuvan ikimuistettavin hahmo ja käsikirjoituksen tärkein sivuhenkilö, siis usein vielä tärkeämpi kuin päähenkilö. Päähenkilö on vain vastustajan vastustaja, ja joskus jopa vastustajan hirviö.

Psyko Uhrilampaat

Oman hirviön luominen

Klassinen tapa luoda hirviö on ottaa jotain pientä ja tehdä siitä isoa. Pienestä apinasta saa hirviön suurentamalla se King Kongin kokoiseksi. Toinen klassinen tapa on antaa älyttömälle tai elottomalle olennolle, kuten autolle tai talolle, pahaa tahtova mieli. Eräs tapa on taasen keksiä se, mille hirviö on metafora. Mitä teemoja kirjoittaja haluaa käsitellä hirviön avulla? Onko hirviö itsekin uhri? Tekeekö hirviö jonkinlaisen muodonmuutoksen? Mitä pelkoja hirviö herättää ja käsittelee?

Hirviölle voi tehdä myös omat säännöt. Vampyyrit juovat ihmisverta ja nukkuvat päivisin arkussa. He eivät näy peilissä, eivätkä he voi astua taloon kutsumatta. Vampyyrit voi pitää loitolla valkosipulilla ja ristillä, ne voidaan tappaa lävistämällä heidät vaarnalla tai auringonvalolla. Säännöt vaihtelevat tarinasta toiseen, mutta esittelemällä säännöt alkuvaiheessa ja pitämällä niistä kiinni, voi tehdä epäuskottavista hirviöstä uskottavia.

Halloween on täällä! On aika kurkistaa jälleen sängyn alle ja tulla vedyksi pinnan alle rottien ja kuolleiden joukkoon. On tullut aika eksyä löyhkääviin maanalaisiin, sokkeloisiin tunneleihin, pääkalloja pursuaviin katakombeihin, Tuonelaan, Hadekseen ja Helvettiin, pinnan alle – merihirviöiden kitaan!

Hauskaa Halloweenia!

P.S. Hirviöitä voi kohdata Night Visions -festivaaleilla Helsingissä 4.-8.11. 2015

Perustin palautepalvelun elokuvakäsi-kirjoituksille

Elokuvakäsikirjoituksiin keskittyviä arvostelupalveluja ei ole montaakaan Suomessa. Ehkä siksi saan tasaisin väliajoin ihmisiltä kyselyjä, olisiko minun mahdollista antaa palautetta heidän elokuvakäsikirjoituksiinsa.

Palautepalvelun perustaminen on ollut mielessäni jo kymmenisen vuotta. Nautin keskeneräisten tekstien lukemisesta ja mahdollisuudesta tuoda pöytään sellaista, mitä kirjoittajalta tai hänen tekstistään uupuu. Nautin, kun voin auttaa kirjoittajaa kertomaan hänen oman tarinansa parhaalla mahdollisella tavalla. Dramaturgina olen aina kirjoittajan kulmauksessa, aina tekijän, aina kirjoittajan ja hänen tekstinsä puolella.

Olen itse ollut sekä kotimaisten että ulkomaalaisten arvostelupalveluiden (suur)kuluttaja. Kysymys arvostelupalveluiden kohdalla lienee usein se, ovatko palvelut rahansa väärti. Tässä on kolme tilannetta milloin ne eivät ole sitä:

1. Kun minulla on käytettävänään ammattitaitoinen dramaturgi, ateljeekriitikko, kustannustoimittaja tai asiansa osaavia beetalukijoita, kuten toinen kirjoittaja tai kirjoittajaryhmä.
2. Kun minä itse tiedän ihan hyvin, mitä tekstille pitää, mutta en ole saanut aikaiseksi niiden tekemistä.
3. Kun palaute tulee amatööriltä tai ammattilaiselta, joka ei ole jaksanut perehtyä koko tekstiin.

Hyvä ja kokenut lukija tietää yleensä ensimmäisistä sivuista, mitkä käsikirjoituksen heikkoudet ja vahvuudet ovat. Siksi esimerkiksi kustannustoimittaja ei välttämättä edes lue tarjottua tekstiä kokonaan. Palautteenantamisessa tilanne on toinen ja teksti luetaan kokonaan. Viime blogi-tekstissäni kirjoitin tarkemmin dramaturgin periaatteistani.

Tässä on kolme tilannetta milloin olen käyttänyt maksullista palautepalvelua:

1. Kun minulla on ylimääräistä rahaa taskun pohjalla.
2. Kun omat ja ateljeekriitikon silmät ovat sokeutuneet tekstille ja tarvitsen sekä ulkopuolista että ammattitaitoista palautetta ja kyseinen palautteenantaja tuntuu sopivalta tekstille.
3. Kun haluan oppia jotakin uutta omasta kirjoittamisesta palautteen muodossa.

Oma kokemukseni onkin se, että ammattilaiselta saa aina huomattavasti syvemmälle menevää ja kehittävämpää palautetta kuin amatööriltä. Väittäisin, että ammattilainen saa helpommin kiinni siitä visioista, mikä kirjoittajalla on ollut tarinansa suhteen, ja mikä ei välttämättä näy paperilla. Ja tämä johtuu siitä, että on ollut itse siinä tilanteessa aikaisemmin tai lukenut vastaavia tekstejä, jolloin hän pystyy myös välittämään konkreettisia apuvälineitä kirjoittajalle.

Jos sinulla on tarvetta palautteelle, voit hyödyntää tämän kuukauden kestävää aloitustarjousta täältä – Palautepalvelu – Dramaturgista palautetta elokuvakäsikirjoituksiin!

Palautteen sietämätön keveys

Oma kokemukseni on se, että käsikirjoitusten heikkouksien näkeminen ei ole vaikeaa toisten teksteistä. Hankalaa on kertoa se, miten kääntää ne heikkoudet vahvuuksiksi. Dramaturgin haasteena on antaa käytännön työkaluja sekä löytää juuri oikeat sanat, jolla saa kirjoittajan tekemään muutokset.

Sillä useinhan kirjoittajan ajatuksenjuoksu menee näin, kun palautteen saa:

  1. Palautteenantaja on idiootti.
  2. Mun pitää selittää, sille se, mitä se ei ole tajunnut.
  3. Ehkä tällä tyypillä on pointti.
  4. Taidan kokeilla muutoksia käytännössä.

Ennen muinoin kun sain palautteen, tuohon ajatuksenjuoksuun saattoi kulua neljä vuotta, nykyään siihen menee neljä sekuntia. Tiedän, että kyse on vastareaktiosta, ja että olen todennäköisesti väärässä, ja että palautteenantaja on todennäköisesti oikeassa. Mieli on kuin laskuvarjo – toimii parhaiten avoimena.

Ennen saatoin hylätä palautteen ehdotukset suoraan ajatuksen tasolla. En enää. Olen sen velkaa palautteen antajalle, että kokeilen muutoksia paperin tasolla. Mikäli ne eivät näytä hyvältä paperilla, voin aina palata varhaisempaan versioon, ja se paluu takaisin aikaisempaan tekstiin ei käytännössä tapahdu ikinä.

Palaute riippuu käsikirjoituksesta. Metsä vastaa miten sinne huutaa. Toisaalta kirjoittajakin reagoi palautteeseen roikkuen siitä, miten dramaturgi sen antaa. Dramaturgina minulla on vain yksi ainoa päämäärä – saada kirjoittaja takaisin työpöydän ääreen ja kirjoittamaan uusi ja parempi versio tekstistään. Niinpä minulle on syntynyt seuraavat dramaturgin periaatteet:

Ei vain analyysi, vaan henkilökohtainen kirje

Ei vain mitä sanoo, vaan miten sen sanoo

Ei vain mikä on vikana, vaan miten voi korjata

Ei ikinä tuhoava, vaan aina rakentava

Ei vain jälkiviisas, vaan ennalta viisas

Ei kriitikkona, vaan dramaturgina ja fanina

Ei vain dramaturgina, joka lukee, vaan kirjoittajana, joka lukien kirjoittaa

Aina suoraan, aina positiivisesti

Kirjoittaja, siirry kohtaan 4.

”Kirjoita mukavuusalueen ulkopuolella”, sanoo käsikirjoittaja Leena Juoperi

Kun sain pronssia PAGE Awards -käsikirjoituskilpailussa, kaikki ihanat onnittelut tekivät asiasta todellisemman. Sain onnittelut myös aiemmin kisassa menestyneeltä Leena Juoperilta”Nyt bongailet sähköpostia, kohta alkaa tulla yhteydenottoja”, Leena kirjoitti viestissään. Täytyy myöntää, että olin vähän epäuskoinen, mutta tänään sitten kolahti sähköpostiin viesti Hollywoodista. Tuumin, että voisinkohan haastatella Leenaa blogiini, koska varmasti sekä hän että käsikirjoituskilpailut kiinnostavat laajemminkin.

Anders: Oletko kirjoittanut kauan?

Leena JuoperiLeena: Olen kirjoittanut pienestä saakka ja aina nimenomaan elokuvia käsikirjoitusmuodossa. Perinteisellä kirjoituskoneella ja korjausteipillä naputtelin nopeasti riisin jos toisenkin. Intohimonani tuolloin olivat musikaalit. Kuuntelin vanhoja klassikkobiisejä ja niiden ympärille kehittelin sanoituksiin sopivia juonikuvioita.

Englanniksi aloin kirjoittaa jo ennen kuin sitä koulussa edes opetettiin. Sanakirjan kanssa pistelin sanoja peräkkäin muodostaen niistä lauseita. Kieliopista ei tosin ollut tietoakaan. Yläasteella kirjoittaminen vaihtui näyttelemiseen – olin muutamia vuosia kaupunginteatterissa, mutta opinnot yläasteen jälkeen veivät pois paikkakunnalta ja näyttelijän urani katkesi pitkään matkaan ja bussiyhteyksien puuttumiseen.

Parikymppisenä hain Tampereen Teatterikorkeakouluun. Pääsin ensi yrittämällä viimeiselle karsintakierrokselle saakka josta valittiin kouluun uudet oppilaat. Siinä vaiheessa putosin kelkasta. Toista kertaa en enää hakenut, sillä elämä vei mennessään tällaisen nopeasti kaikesta kiinnostuvan ihmisen.

Varsinaisen elokuviakäsikirjoittamisen harrastamisen aloitin uudelleen vasta vuonna 2009 kun katkaisin hiihtoladulla jalkani ja jouduin pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle lepäämään. Tauko teki hyvää sillä se veti pois silloisesta yrityselämän oravanpyörästä. Sairaslomalla oli aikaa perehtyä rakastamaani kirjoittamiseen uudelleen ja opiskella itsenäisesti netin välityksellä miten ammattilaiset tarinoitaan kirjoittavat. Tuolloin syntyi ensimmäinen versio Death in a Flower Bath –scriptistä.

Anders: Voitko raottaa vähän sitä, mistä käsikirjoituksesi Death in a Flower Bath kertoo?

Leena: DIFB kertoo vaimonsa menettäneestä kirjailijasta joka itsemurhaa yritettyään kärsii vakavasta writer’s blockista. Tarinassa seurataan kirjailijan taistelua omien demoneidensa voittamiseksi ja uransa elvyttämiseksi. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmin kirjailijalle selviää, että asiat eivät ehkä ole olleetkaan niin yksiselitteisiä kuin millaisena hän ne on mielessään kuvitellut. Muodostuu vaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jossa pirstoutuneen mielen ja onnettoman sielun yhtälö hakevat poispääsyä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Page Awards -kisan tuomarit kuvailivat scriptiä synkkäsävyiseksi film noir -tarinaksi, jossa yhdistyvät Hitchcockin Takaikkuna, Stephen Kingin Salainen Ikkuna ja Basic Instinct.

Anders: Miten päädyit lähettämään käsikirjoituksesi PAGE Awards-kisaan vuonna 2012?

Leena: Osallistuin ensimmäisellä script -versiollani kyseiseen kirjoituskilpailuun jo vuonna 2009. En ollut opiskellut käsikirjoittamista lainkaan. Sain 59 pistettä ja tuolloin 60 pisteellä olisi päässyt seuraavalle kierrokselle. Olin todella yllättynyt. Sain hyvää palautetta tarinasta ja kannustavia kehotuksia tuomareilta kehittää tarinaani eteenpäin. He näkivät siinä jo tuolloin potentiaalia. Päätin, että hioisin tarinaani eteenpäin sen verran, että seuraavalla kerralla osallistuessani pääsisin ensimmäisistä karsinnoista läpi. Tavoitteeni oli aina päästä vain toiselle kierrokselle. En koskaan osannut edes kuvitella, että se etenisi sen pidemmälle. Yllätys olikin melkoinen kun toisen kerran osallistuessani tarinani päätyi kärkikolmikkoon.

Anders: Kun voitit pronssia, mitä sen jälkeen tapahtui?

Leena: Sain paljon yhteydenottoja ja onnitteluja agenteilta ja managereilta. Eräs Gail Mutrux Pretty Picturesilta oli lukenut käsikirjoitukseni ja kertoi, että piti tarinasta ja tietää erään, joka etsii juuri tämän tyyppistä tarinaa. Hän kysyi, josko saisi lähettää kirjoitukseni eteenpäin. Gail lähetti scriptin tsekkiläiselle ohjaajalle Julius Sevcikille (Axman Productions) joka halusi optioida käsikirjoitukseni samantien. Meni kuitenkin muutama kuukausi, ennen kuin saimme sopimuspaperit Paradigm Agencyn kanssa valmiiksi.

Anders: Minkä neuvon antaisit jollekulle, joka suunnittelee osallistuvansa kansainväliseen käsikirjoitus -kisaan?

Leena: Kannattaa luottaa omaan visioonsa ja pysyä uskollisena tarinalle. Suosittelen kirjoittamista oman mukavuusalueen ulkopuolella. Jos kirjoittaminen tuntuu helpolta, se tuskin jää kenellekään mieleen. Itse kirjoitin tarinaani koko ajan miettien, voinko todellakin mennä näin pitkälle – jouduin pakottamaan itseäni pidemmälle ja pidemmälle, sillä tarinani vaati sitä. En olisi aikaisemmin uskonut, että voisin tuottaa jotakin niin suorasukaista ja ahdistavaa. Kirjoittaminen äärirajoilla on vapauttavaa ja se kasvattaa kirjoittajaa niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin. Opin itsestäni paljon tuon kirjoitusprosessin aikana ja opin edelleen. Ennen kaikkea olen oppinut sen, kuinka paljoon ihminen kykenee kunhan uskaltaa vaatia itseltään enemmän kuin mitä on halukas antamaan.

Toinen, mitä suosittelen, on pätevän konsultin käyttäminen kirjoittamisen tukena. Omalle tarinalleen tulee helposti sokeaksi ja onkin hyvä, jos tarinaa voi pohtia toisen ammattilaisen kanssa – sellaisen, joka katsoo sitä eri perspektiivistä ja tietää miten business toimii ja millainen tarina myy. Konsultit eivät ole halpoja mutta heidän ammattitaitonsa maksaa itsensä takaisin. Olen kuluneen viiden vuoden aikana oppinut alasta todella paljon ja luonut paljon hyviä kontakteja. Onkin ensiarvoisen tärkeää löytää ympärilleen luotettavat tahot jotka ovat jo ns. sisäpiirissä ja jotka haluavat aidosti samaa asiaa kuin kirjailijakin – eli saada käsikirjoitus valkokankaalle. Konsulteissa on kuitenkin paljon huijareita, vallankin rapakon takana, joten kannattaa kysyä vinkkejä luotettavilta tahoilta.

Leena Juoperin kotisivuilta löytyy tietoa hänen taustoistaan sekä radiohaastattelu Pirkanmaalta Hollywoodiin. Lisäksi Leena tarjoaa kirjoittajille Ideasta elokuvaksi -palveluja.

Kirjoituslomalla Taalintehtaalla

Kirjoitin eräässä blogitekstissäni, että kirjoittajalle voi antaa lahjaksi esimerkiksi kirjoitusaikaa. Puolisoni luki postauksen – ja arvatkaas mitä? Ikkunan takana lankeaa ilta-aurinko syksyn lehdille. Halot räiskyvät iloisesti takassa. Äsken istuskelin saunassa katsellen merta ja ohi lipuvia purjeveneitä. Olen jo toista kertaa kirjoituslomalla Taalintehtaalla – ja tämä totta tosiaan tuntuu lomalta.

Ensimmäisen kirjoituslomani sain joululahjaksi. Silloin kun lähdin, satoi vettä. Sade oli kuvaavaa, sillä olin henkisesti täysin uuvuksissa. Perille päästyäni kesti kaksi päivää tottua absoluuttiseen hiljaisuuteen. Oli omituista, kun lapset eivät roikkuneet koko ajan molemmissa käsissäni. Viikkoa myöhemmin olin eri ihminen. Olin levännyt ja kirjoittanut käsittämättömän määrän tekstiä.

Monet eri tahot, kuten säätiöt, yhdistykset, liitot ja järjestöt, vuokraavat residenssejä. Kuuluisin kohde lienee Grand-Popon kylässä Beninissä Länsi-Afrikassa sijaitseva Villa Karo. Käsikirjoittajien Killan jäsenen on mahdollisuus vuokrata huoneisto luhtitalosta juuri täältä Taalintehtaalta.

Viime kerralla kun olin täällä, kyseisessä luhtitalossa asusteli sattumoisin kaksi ystävääni – käsikirjoittaja ja nukketeatteritaiteilija. Olimme tulleet tänne toisistamme tietämättä. Vieläkin uskomattomammaksi jutun tekee se, että minulla ja kirjoittajaystävälläni oli yhteinen projekti kesken!

Vaihtoehtona residenssille on yrittää löytää halpa hotelli tai mökki, koska kaikki, mitä kirjoittaja oikeasti tarvitsee on työpöydän, sähköpistokkeen, jääkaapin ja kirjoitusrauhaa… ja tietty meri- tai tunturimaiseman, eli ei se voi olla ihan mikä tahansa ankea koppi.

Mikäli joku ystävistäsi on valmis vuokraamaan oman kotinsa, sen parempi. Puolisoni vuokrasi minulle tämän ystävämme talon. Sama voi toimia muuten työhuoneen kohdalla. Yläkerran naapurini antoivat minun käyttää kotinsa työhuonetta, sillä aikaa kun he olivat töissä. Mahtavia naapureita!

Tai kuten Taalintehtaalla tapaamani ystäväni ehdottivat, että ”joskushan voisi tehdä asuntovaihtareita” eli vaihdetaan viikoksi koteja päittäin, sillä maisemanvaihdos tekee useimmiten terää.

Lasteni syntymän jälkeen oli onni, että törmäsin käsikirjoituskonsultti Pilar Alessandran kirjaan The Coffee Break Screenwriter. Teoksen ajatuksena on kirjoittaa käsikirjoitus 10-minuutin pätkissä, koska monille ihmisille se on ajallisesti ainoa mahdollinen tapa kirjoittaa. Niinpä minäkin tein niin. Kirjoitin aina kuin tilanne salli.

Kirjoitusloma on toinen tapa lähestyä asiaa. Ehkä se on myös hyvä vastapaino lyhyille teksteille. Lasten takia kirjoitusloma ei voi kuitenkaan usein olla viikkoa pidempi. Mutta oli se sitten kuinka pitkä tahansa, se mahdollistaa vähäksi aikaa 10-minuutin tekstien sijaan 10-tunnin tekstit. Ja ehkä se on paras mahdollinen yhdistelmä kirjoittajalle, jolla on kiire, päivätyö, harrastuksia, lemmikkielämiä, ystäviä tai lapsia.

Kirjoitusloma on kahta asiaa – ”kirjoittamista”, mutta myös ”lomaa”. Lomalla ei ole hyvä olla liian ankara itselleen kirjoittamisen suhteen. Mutta ehkä ankara pitää olla sen suhteen, että nukkuu hyvin ja kuntoilee. Joka päivä taistelen sitä vastarintaa vastaan, että pitää mennä lenkille. Ja joka päivä, kun menen, se näkyy positiivisella tavalla kirjoittamisessa.

Lopuksi haluan ehdottaa uutta lomaa hiihtolomien ja pääsiäislomien sekaan – kirjoituslomaa. Ja kun on neljä vuodenaikaa, niin ehkä kirjoittajilla pitäisi olla viikon mittaiset kirjoituslomat kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä… ja ehkä pari vielä kesällä.

Ja hei – kaikkien kannattaa blogata joululahjatoiveistaan, koska minä olen saanut jo neljä viidestä lahjaehdotuksestani. En haluaisi kuulostaa kiittämättömältä, mutta missä mun lempielokuvan käsikirjoitus oikein viipyy?

Lippu salkoon ja hyvää kirjoituslomaa!

Hyvää syntymäpäivää, Shakespeare

Viime kevään postauksessani Kirjoita kuin Shakespeare pohdin sitä, mitä kaikkea William Shakespearelta voi oppia kirjoittamisesta. Nyt on toisen näytöksen aika, etenkin kun tänään tulee kuluneeksi tasan 450 vuotta siitä, kun bardi syntyi.

Jokainen on kuullut teorioita siitä, että joku muu kuin Shakespeare kirjoitti hänen näytelmänsä. Pääehdokas on Francis Bacon. Ihmetellään, miten Shakespearen kaltainen oppimaton heppu saattoi kirjoittaa maailmanhistorian kuuluisimmat näytelmät. Oppimaton? Ennen kuin Shakespearesta kehkeytyi Englannin kansalliskirjailija, hän oli ensimmäisiä, jotka pääsivät nauttimaan Tudoreiden uudesta, upeasta keksinnöstä – peruskoulusta.

Kuninkaan Uudessa Koulussa tärkeänä pidettiin latinan kielen opiskelua. Opettajat panivat oppilaat esittämään Terentiuksen ja Plautuksen komedioita. Esityksellisen kielikylvyn sivutuotteena oppilaat saivat sukeltaa hurjiin tarinoihin villeistä lapsista, petollisista palvelijoista ja prostituoiduista. Opetusmetodi synnytti lahjakkaita näyttelijöitä ja näytelmäkirjailijoita, kuten Ben Jonsonin, Christopher Marlowen ja – William Shakespearen.

Tässä on viisi seikkaa, jotka William Shakespeare ehkäpä oppi näytelmien kirjoittamisesta peruskoulun penkillä ja myöhemmin Lontoon eläväisessä näytelmä-näyttämöllä:

1. Esitä kysymyksiä, poista selitykset

Kun tutkii italialaisen Giraldi Cinthion Hecatommithia, Othellon alkuperäistekstiä, käy ilmi se, että Shakespeare on poistanut tarinasta kaikki selitykset sille, miksi Jago juonittelee Othellon päänmenoksi. Juonitteliko Jago sen takia, että Cassio on saanut Jagon sijaan luutnantin paikan? Tekikö hän tihutyönsä rasismin takia, sillä vaikka Othello on Venetsian joukkojen kenraali, joka taistelee turkkilaisia vastaan, hän on myös mauri? Shakespeare ei kerro vastausta, mutta Cinthio kertoo. Jago on rakastunut Desdemonaan ja on itse mustasukkainen.

Kun emme tiedä liikaa, Shakespeare ja hänen näytelmänsä voivat olla mitä me haluamme. Mahdollisesti rasistisen tarinan voikin nähdä tarinana rasismista. Vähän niin kuin Kuinka äkäpussi kesytetään voi nähdä tarinana seksismistä. Näin ollen katsoja saa osallistua tarinan luomiseen. Me saamme tavallaan kirjoittaa Shakespearen kanssa.

Othellon tapettua Desdemonan ja itsensä Venetsian valtion virkamiehet tivaavat Jagon motiivia, mutta Jago kieltäytyy kertomasta, jopa kidutuksen uhatessa:

Te tiedätte / Min tiedätte.

2. Juoni syntyy henkilön heikkoudesta

Niin lahjakas kuin Shakespeare olikin, hän ei tuntunut osaavan kirjoittaa juonta. Niinpä hän varasti juonet vanhoista tarinoista. Kesäyön unelma on ilmeisesti ainoa näytelmä, joille ei ole alkuperäistekstiä. Shakespeare osasi kuitenkin kirjoittaa henkilöitä, vaikka hän nykyisyyden mittapuulla tuntuu useasti rikkovan hahmojen sisäisiä ja ulkoisia piirteitä juonen kustannuksella.

Tästä huolimatta Shakespeare pelasi henkilöidensä heikkouksilla. Lempeän Hamletin täytyy kostaa isänsä murha. Othello tuhoutuu mustasukkaisuutensa takia. Kuningas Henrik V:ssä remuamisesta nauttivan Halin täytyy luopua kepeästä elämästään ja kasvaa sotapäälliköksi. Halin on valittava väärän isänsä Falstaffin ja oikean isänsä, kuninkaan, välillä.

Toisaalta Shakespearea kiinnosti se, mitä ihminen tekee, kun hän ei voi enää vaikuttaa kohtaloonsa ja loppu lähestyy. Henrik V:ssäkin Hal ei voi nukkua ennen taistelua ylivoimaista Ranskan armeijaa vastaan. Hän kulkee sotamiestensä parissa ja aamulla – ennen kun tapahtuu ihme ja englantilaiset voittavat, hän pitää Crispianuksen päivän puheensa:

Me harvat, me onnellisen harvat, veljet kaikki.

3. Tee hyviä taloudellisia päätöksiä

Kun vuokranantaja kieltäytyi vuonna 1559 jatkamasta vuokrasopimusta sellaisilla ehdoilla, jotka The Lord Chamberlain’s Men olisi ollut valmiit hyväksymään, seurue purki talvisena yönä teatterirakennuksen. Myytti kertoo, että he siirsivät puutavaran vielä samana yönä jäätyneen Thamesin poikki, mutta todellisuudessa puut varastoitiin talveksi. Shakespeare oli yksi tämän projektin seitsemästä arkkitehdistä, sijoittajasta ja uuden teatterin, Globen, omistajasta.

Menestyttyään seurue osti Blackfriars-rakennuksen Lontoon keskustasta talvikodikseen. Asukkaat vastustivat. Heidän mukaansa teatterista takapihalla seuraisi jumalanpalveluksia häiritsevää soittoa, kaoottista liikennettä, kuljeskelijoita, ruton uhkaa. Seurueelle sijainti oli kuitenkin rahasampo, joka myös nosti näyttelijöiden sosiaalista statusta. Sisätila mahdollisti intiimimmät näytelmät ja uudenlaisen visuaalisuuden, kuten valaisun kynttilöillä, päivän valolla ja kuulla. Shakespearekin teksteihinkin tulee uutta intiimiyttä ja visuaalisuutta.

Shakespeare osallistui seurueen talouden hoitoon. Hän tiesi, miten rahaa tehdään ja hän rikastui samalla kun hänen useat hänen kirjailijakollegoistaan tuhlasivat kaikki rahansa ja kuolivat pennittöminä. Shakespeare kirjoittaa Kuningas Henrik IV:n, toisen osan epilogissa näytelmästä bisnesseikkailuna, johon katsoja on sijoittanut:

Jos keinotteluni ei onnistu, niin joudun minä vararikkoon ja te, hyvät velkojani, saatte tappion kärsiä.

4. Tutki yleisön käyttäytymistä

Globe veti 3000 katsojaa kerralla. Se tavoitti siten enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi kirjat. Teatteria pidettiin potentiaalisesti vaarallisina. Väkijoukko saattoi muuttua väkivaltaiseksi ja rynnätä ylempiensä kimppuun. Puritaanit olisivat halunneet sulkea teatterit kokonaan, koska teatterit kuuluivat samaan kategoriaan kuin baarit, bordellit, uhkapelit ja karhu-tappelut. Vuosia myöhemmin puritaanit onnistuivatkin tavoitteissaan.

Ylhäisölle väkijoukko oli synonyymi roskasakille. Ihmisiä saatettiin pakkovärvätä sotaan heidän tullessaan ulos teatterista. Shakespearekin todisti montaa kertaa tällaisia pakkovärväyksiä ja kirjoitti niistä Henrik V:ssä, jossa Falstaff värvää kyläläisiä armeijaan. Henrik V on ehkäpä jonkinlainen fantasia siitä, miten lordi Essexin huonosti päättynyt Irlannin sotaretki olisi pitänyt mennä. Näin Shakespeare ehkä osui samassa näytelmässä sekä yleisönsä pelkoihin ja haluihin.

Vaikka Shakespeare arvosti yleisöään kirjoittamalla monitasoisia näytelmiä, hän toisaalta tuntui ajattelevan väkijoukoista samalla tavalla kuin ylhäisö. Yhtäältä väkijoukolla on mahti repiä ja tuhota, ja toisaalta se tottelee voimaa ja pakenee väkivallan edessä. Coriolanuksessa ailahtelevat kansalaiset äänestävät juuri sen mukaan mihin heitä manipuloidaan. Julius Caesarissa kansalaisia manipuloidaan retoriikan keinoin. Antonius vaihtaa väkijoukon mielipiteen puheellaan ja toistamalla monta kertaa vastakkaisen ajatuksen:

On Marcus Brutus, nähkääs, kunnon mies.

5. Pohjaa poliittiseen tilanteeseen

Kun asuu diktatuurissa ja tekee taidetta, kuten Shakespeare tai Andrei Tarkovski, täytyy olla varovainen sen suhteen, miten kommentoi ajan poliittista tilannetta, ettei pää joudu seipään nokkaan tai junamatkalle Siperiaan. Shakespearen piti viedä jokainen näytelmä sensuurin tarkastettavaksi ja oli täysin mahdotonta kommentoida senhetkistä poliittista tilannetta.

Mutta sekä historiallisten näytelmien kirjoittaminen että tapahtumapaikan sijoittaminen esimerkiksi Venetsiaan mahdollisti sensuurin kiertämisen ja yhteiskunnallisen kommentoinnin. Julius Caesar on nähty kannanottona siihen, että kuoleman varjostama kuningatar Elisabet kieltäytyi nimeämästä seuraajaansa ja Englannissa pelättiin sisällissodan mahdollisuutta.

Macbeth on näytelmä noidista, skottikuninkaasta, jonka korvaan vaimo kuiskaa moraalittomia ajatuksia. Ja Macbeth on kirjoitettu noidista kirjoittaneelle skottikuninkaalle, Jaakko I:selle, jonka korvaan pelättiin kuiskuttelevan katolinen eli vääräoppinen vaimo Anne Tanskalainen. Kuulusteltuaan itse ”noitia” Jaakko uskoi, että noidat saivat voimansa seksistä paholaisen kanssa. Myös Macbeth on tarina murhasta ja seksistä.

Macbethissa on myös kuuluisa Huomenna, huomenna, huomenna -puhe:

Elämä vaan on varjo kulkevainen,

Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä

Rajuupi aikansa ja katoo sitten;

Tarina on se, hupsun tarinoima,

Täynn’ ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.

Tänään, Shakespearen 450-vuotissyntymäpäivänä, me olemme kunnioittavasti eri mieltä. Näyttelijä ei ollut raukka, eikä hän tule ikinä katoamaan näyttämöltä. Tarinat ovat Shakespearen tarinoimia, täynnä ilmaa, tulta – ja täynnä mieltä.

Lisää Shakespearea:

Kirjailija Miina Supisella on mahtava blogi Shakespearen näytelmistä.

Maksullinen BBC iPlayer (Global) on laittanut eetteriin liudan BBC:n tekemiä Shakespeare-adapataatioita.

Digital Theatre on sivusto, jonka kautta voi ostaa ja vuokrata katseluoikeuden joihinkin kuvattuihin lontoolaisiin teatteriesityksiin – ja siis myös muutamiin Shakespearen näytelmiin.

Positiivista kirjoitusvuotta 2014!

Mitä kirjoittamiseen tulee, olen yleisesti ottaen aika optimistinen tyyppi. Uskon, että ennen pitkää tarinani ihastuttaa portinvartijat, ja että ne myöhemmin löytävät suuremman yleisön. Optimismi tuo mukanaan hyviä asioita. Optimistina yritän enemmän, kirjoitan enemmän, ryhdyn helpommin eri asioihin, olen varmempi onnistumisestani ja ongelmien tullessa kieltäydyn lannistumasta.

Olen ollut kirjoittaja ala-asteelta lähtien ja vain kerran aikuiselämäni aikana olen harkinnut kirjoittamisen lopettamista. Silloin päätin täyttää kirjoittamisesta vapautuneen ajan pelaamalla videopelejä, mutta pohdin kuitenkin samalla syitäni lopettamiselle. Syyni olivat pelkoja. Pelkoni liittyvät juuri siihen, etten ehkä ikinä löydä omaa julkaisukanavaani, yleisöäni – ja vielä henkilökohtaisemmalla tasolla – en ehkä ikinä löydä omaa ääntäni tai saa kirjoittaa tarinoitani. Ja vielä turhamaisemmalla tasolla – en pysty näyttämään muille, mihin minusta on.

Jokainen on kriitikko, paitsi dramaturgi

Kirjoittaminen on positiivinen tapahtuma. Siinä tuotetaan jotakin mitä ei aiemmin ollut olemassa. Ja kuten aiemmin totesin, kirjoittaja on aina jollain tavoin optimistinen tekstinsä suhteen. Dramaturgi, joka minun mielestä on vain kirjoittaja, joka kirjoittamisen sijaan lukee, pyrkii antamaan palautteen mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman positiivisesti. Posiitiivisuus on tärkeää, jotta kirjoittaja ei lannistu, muutu pessimistiseksi ja revi papereitaan, vaan että hän päinvastoin innostuu ja ryntää kirjoittamaan tekstistään entisestä paremman.

Kirjoittajan elämä ei ole silti helppoa, koska kirjoittaminen vaatii raakaa työtä, eikä mikään vaihe sisällä kiitosta, vaan aina uusia kehittämisehdotuksia. Pahimmillaan se sisältää sulkeutuvia ovia ja lannistavaa kritiikkiä niin lukijoiden kuin median taholta. Tietenkin se kaikki kuuluu olennaisena osana työnkuvaan, mutta toisinaan voi olla vaikeaa sulkea negatiivista kritiikkiä sydämen ulkopuolelle, minne se tietenkin aina kuuluu.

Jokainen on kännissä, paitsi kirjoittaja

Tiedättekö sen sanonnan, että kun tarpeeksi moni sanoo, että olet kännissä, on parasta istua alas? Se pätee teksteihin. Kun tarpeeksi moni sanoo, että tekstiä kannattaa muuttaa tietyllä tavalla, he taitavat olla oikeassa. Mutta se ei päde kirjoittajiin. Jos tarpeeksi moni sanoo, että on parasta lopettaa kirjoittaminen – niin painukoon helvettiin koko konkkaronkka.

Kun olin tehnyt oman pohdintani kirjoittamisen lopettamisesta, yksi ajatus jäi kirkkaana soimaan mielessäni: Olen onnellisempi tavoitellessani unelmaani kuin olisin sitä tavoittelematta. Ja se on kaikin puolin hyvä elämä, kun on unelmia ja tavoitteita, kun tietää selkeästi, mitä haluaa tehdä elämällään, vaikka yhtäkään tarinaa ei julkaistaisi milloinkaan.

Ja lopuksi jotakin ällöttävää

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, ajattelin kirjata ylös uudenvuoden lupauksiani kirjoittajana, mutta se, mitä kaiketi yritänkin sanoa, onkin halua motivoida. Ja koska olen optimistinen, uskon, että pystyn sanomaan jotakin ällöttävän innostavaa. Joten lainaa korvaasi, anna anteeksi pateettisuus ja kuuntele tätä, kirjoittaja-ystäväni:

Innostuminen on se aineosa, mikä tekee meistä kirjoittajista erityisiä. Innostuminen -aiheestamme, kuvitteellisista maailmoistamme, henkilöhahmoistamme – valaisee kasvomme, saa meidät laulamaan, tanssimaan. Ja se meidän tanssimme, saa ihmiset meidän ympärillämme tanssimaan. 

Innostus meissä sanoo muille, että me pidämme siitä, mitä teemme. Innostus meissä tekee meistä itsevarmoja ja yhtäkkiä me tiedämme onnistuvamme. Innostus saa meidät pomppaamaan aamulla vuoteestamme. Innostus tuntuu elämältä sisällämme. Innostus tekee meistä parempia kirjoittajia. Innostus tekee pessimististä optimistin.

Uusi vuosi on hyvä hetki luopua negatiivisesta äänestä sisällä ja kirjoittaa loppuun se keskeneräinen romaani. Tai jos olet kirjoittanut kymmenen julkaisematonta teosta, kirjoita yhdestoista. Uusi vuosi on hyvä hetki luopua epäuskosta tilastojen edessä ja lähettää käsikirjoitus kustantamoon tai osallistua kirjoituskilpailuun. Uusi vuosi on hyvä hetki luopua pelosta ja häpeästä ja lukea tarinasi jollekulle. Uusi vuosi on hyvä hetki tehdä sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.

Nyt mene. Innostu. Kirjoita.

Kirjoittamisen nautintoa vuodelle 2014!

5 (lähes ilmaista) joululahjaa käsikirjoittajalle

5 (lähes ilmaista) joululahjaa käsikirjoittajalle.png

Niin, tiedän, että tämä on sinunkin suuri ongelmasi. Mitä ostaisin tuolle tutulle kirjoittajalle tänä jouluna lahjaksi? (Oikeista ongelmista kirjoittaa esimerkiksi Laura Pörsti blogissaan.) Olet ostanut hänelle Scrivenerin, iPad-näppäimistön ja klassisen kauniin Moleskinen muistikirjan. Mitä ihmettä hänelle voi enää ostaa? Netflix kuukaudeksi? Digitaalinen Writer’s Digest vuodeksi?

Huoli pois. Olen – pieni pilke silmäkulmassani – kerännyt tähän viisi lähes ilmaista lahjaa. Tarvitset vain tulostimen, paperia, pahvia, sakset, kyniä, lahjapaperia paketointiin sekä omaa kallista aikaasi. Eli mikäli et  halua ostaa tänä vuonna roinaa, anna lahjaksi…

1. Lempielokuvan käsikirjoitus – Jouluna on usein aikaa hyvälle kirjalle tai käsikirjoitukselle! Lahja on hyvä, koska aina silloin tällöin tekee terää lukea käsikirjoituksia paperilta. Paperilta saa paremman kuvan siitä, miten toiminta liikkuu sivulla alaspäin, ja missä rytmissä sivut vaihtuvat.

Tee näin: Tulosta kirjoittajan lempielokuvan käsikirjoitus netistä, esimerkiksi Simply Scripts tai The Internet Movie Script Database -sivuilta. Tässä on myös lista 35:n käsikirjoituksen lista elokuvista, jotka ovat ehdolla palkintoihin. Värkkää liuskoihin pahvista kannet. Niitä koko homma yhteen. Kääri lahjapaperiin. Kaikkia käsikirjoituksia ei kuitenkaan löydy netistä, tällöin voi turvautua Planet Megamalliin, joka myy alkuperäisistä käsikirjoituksista kopioituja elokuva- ja tv-käsikirjoituksia.

Planet Megamall

2. Älä katkaise ketjua! –kalenteri – Koomikko Jerry Seinfeld ripustaa joka tammikuu uuden kalenterin seinälle. Joka päivä, kun Seinfeld kirjoittaa uutta materiaalia, hän merkkaa päivän kohdalle punaisen X:n. Ajatuksena on se, että X:ien ketjua ei saa katkaista. X:n piirtäminen on palkitsevaa ja niiden ketjuuntuminen motivoivaa. Parhaimmillaan X:t muistuttavat kirjoittamisesta, tuottavat siihen kurinalaisuutta ja tekevät kirjoittamisesta osan jokapäiväistä elämää.

Tee näin: Tulosta Don’t Break the Chain! -kalenteri ilmaiseksi joko graafisen suunnittelija Karen Kavettin tai The Writers Storen -sivuilta. Halutessasi voit myös piirtää kalenterin itse isolle paperille. Kääri se lopuksi kerälle kuin papyruskäärö. Sido lahjanauhalla. Lahjoita punainen tussi isoja X:iä varten.

WritersStore

3. Kohtauskortit – Muistatteko, kun kirjastoissa etsittiin kirjojen sijainti arkistokortiston avulla? Käsikirjoittajat käyttävät samantapaisia kortteja ideointiin, kohtausten muistiin merkitsemiseen sekä niiden järjestelyyn. The Black Lististäkin tunnettu käsikirjoittaja Scott Myers kirjoittaa blogitekstissään Screenwriting Tip: Index Cards, että kohtauskorttien käyttö voi johtaa kiinnostaviin ja luoviin assosiaatioihin, kuten Isänmaan puolesta -sarjan Carrie Mathisonilla(Vuoden 2013 Black List on muuten juuri julkaistu.) Lue tästä myös käsikirjoittaja John Augustin10 vinkkiä kohtauskorttien käyttöön.

Tee näin: Leikkaa A4-pahviarkki kahdeksaan suorakulmion muotoiseen korttiin.  Niputa ne kumilangalla tai laita kortit pieneen pahvilaatikkoon. Kirjoita päälle kauniilla käsialalla Kohtauskortit. Paketoi.

kohtauskortti

4.  Oma työ – Jos omaat jonkin kirjoittamiseen liittyvän taidon, kuten olet haka ideoimaan tarinoita, velho palautteenannossa tai olet maailman tarkin oikolukija, anna lahjaksi omaa työtäsi. Kirjoittajan hartia- ja selkähieronta lasketaan tähän lahjakategoriaan. Tai mikäli teitä on useampia ihmisiä antamassa lahjaa, voitte järjestää lukudraaman kirjoittajan käsikirjoituksesta, eli keräännytte kirjoittajan kotiin, jaatte roolit ja luette tekstin ääneen kirjoittajan kuunnellessa ja tehdessä muistiinpanoja. Katso esimerkki lukudraamasta tästä.

Tee näin: Kiinnitä lahjaan liittyvä kuva pahvinpalaselle, liimaa alle jouluinen tervehdystarra. Toiselle puolelle kirjoita antamasi lahjan luonne sekä viimeinen käyttöpäivä lisäämään kirjoittajalle painetta tuottaa tekstiä määräaikaan mennessä.

kirjakuusi

5. Kirjoitusaikaa – Monet kirjoittajat kirjoittavat palkkatöiden ja perhe-elämän lomassa, eikä aikaa ole itse kirjoittamiselle juuri nimeksikään. Minäkin toimin dramaturgina, opetan ja nyt olen hoitovapaalla vuoden verran. Se on kaikki nastaa, mutta samalle se aika on pois omalta kirjoittamiselta. Niinpä useimmiten paras lahja on lahjakortti, jossa luvataan pari tuntia kirjoitusaikaa. Kirjoitusaika voi syntyä joidenkin arkisten askareiden suorittamisesta, kuten lastenhoidosta, siivouksesta, kaupassa käynnistä ja ruuanlaitosta. Tarjoudu tekemään ne ja aja kirjoittaja kirjoittamaan.

Tee näin: Leikkaa pahvista joulukortti. Liimaa siihen talviaiheinen valokuva viime vuodelta. Kirjoita toiselle puolelle, että viet kirjoittajan lapset leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta kirjoittaja voi kirjoittaa. Toimita kortti oikeaan osoitteeseen.

talvi

Tai jos kirjoittaja on todella hyvä ystäväsi, anna hänelle viiden ylläolevan lahjan combo. Tai mikäli olet likaisen rikas ja haluat vain kuluttaa rahaa, tilaa hänelle roinaa netistä, esimerkiksi The Literary Gift CompanystaThe Writers Storesta tai Amazonilta. Kun haluat kuluttaa räävittömän paljon rahaa, lähetä kirjoittaja kirjoituslomalle hotelliin pitkäksi viikonlopuksi.

Tämä blogiteksti on minun ilmainen joululahjani sinulle. Toivottavasti nautit siitä. Sitä ei voi palauttaa.

Iloista joulua!