Shakespeare kuoli, henkilö elää

”Shakespearella, Draytonilla ja Ben Jonsonilla oli iloinen jälleennäkeminen, ja he ilmeisesti ottivat hieman liikaa, sillä Shakespeare kuoli siinä yhteydessä saamaansa kuumeeseen”, kirjoitti pastori John Ward päiväkirjassaan 50-vuotta myöhemmin näytelmäkirjailijan kuolinpäivästä.

Runoilija Michael Drayton ja näytelmäkirjailija Ben Jonson olivat ilmeisesti saapuneet Stratfordiin juhlimaan kollegansa tyttären, Judithin, häitä. Kesken kaiken William Shakespeare menehtyi todennäköisesti lavantautiin, ”uuteen kuumeeseen” niin kuin se silloin tunnettiin. Kuolema oli ollut odotettavissa, sillä tammikuusta alkaen Shakespeare oli valmistellut testamenttiaan. Lavantaudista kielii näytelmäkirjailijan haudan syvyys ja kiveen kaiverretut muutama riviä tekstiä, jotka ovat ehkä Shakespearen vihonviimeiset kirjoitetut sanat:

Herran tähden ystäväin

Älä kaiva tästä

Näin siunaan sen

Ken haudan säästää

Kiroon sen ken luuni päästää

Englannin kansalliskirjailija kuoli päivälleen 400 vuotta sitten, 23. huhtikuuta 1616, mahdollisena 52-vuotis syntymäpäivänään. Nykyään päivämäärä on Unescon Kansainvälinen kirjan päivä, Kirjan ja ruusun päivä, ja myös Miguel de Cervantesin kuolinpäivä.

Mutta vaikka Shakespeare kuoli, hänen henkilönsä nauttivat suurta suosiota kuten jo hänen elossa ollessaan. Hamletia, Kesäyön unelmaa ja Romeo ja Juliaa myytiin painettuina kvarttoina. Myyntivalttina ei ollut kirjoittajan, vaan henkilöhahmojen nimet. Henrik IV:tä kaupattiin lisäämällä Sir John Falstaffin nimi esisivulle. Yleisö osti näytelmätekstin, koska rakasti pyylevää ritaria.

 

Shakespearen näytelmät saattoivat käsitellä Elisabethin ajan päivänpolttavaa asiaa piilotetusti historiallisten tapahtumien kautta, mutta perimmältään Shakespearen tarinoissa ei kuitenkaan ollut niinkään kyse historiasta, vaan henkilöstä, joka kokee historian. Shakespeare ei ollut kiinnostunut kuninkaan tappamisesta, vaan ihmisestä, jonka täytyy tappaa kuningas.

Ehkä henkilöön keskittyminen oli myös silkka välttämättömyys tuohon aikaan. Lavastus ja rekvisiitta oli niin vähäistä, joten lähes ainoa mitä jäi näyttämölle, oli henkilö ja henkilöiden väliset suhteet. Joka tapauksessa nyt kun on kulunut 400 vuotta Shakespearen kuolemasta, nostin esille 4 seikkaa hänen henkilöistään, syitä, minkä takia he kenties edelleen elävät, ja samalla ovat olennaisia osia perinteistä draamakerrontaa.

1. Tavoite

Draamassa henkilö usein haluaa jotain asiaa konkreettisesti, jopa pakkomieleisesti. Kun Lady Macbeth saapuu näyttämölle ensi kertaa, hän laatii oitis suunnitelman tappaa Duncan-kuningas. Sitten hän usuttaa miehensä toimimaan suunnitelmansa mukaisesti. Macbethin motivaatio tappaa kuningas on hänen vaimonsa, Lady Macbethin motivaationa on kunnianhimo.

Päämäärään liittyy motivaatio. Miksi henkilö haluaa sen, mitä hän haluaa? Shakespearelle henkilöiden motivaationa toimii usein rakkaus, vallanhalu tai kosto. Tosin Kuningas Learissa yleisö ei ole täysin perillä siitä, miksi Lear alistaa tyttärensä rakkaustestiin. Syy on ehkä Learin turhamaisuus. Hahmoilla voikin olla käytökseensä syitä, joita ei paljasteta. Jago on kuuluisa siitä, että hänelle ei anneta mitään motivaatiota tuhota Othello. Jagoon syntyy mysteeri.

Kun katsoja miettii, miksi henkilöhahmo toimii niin kuin toimii, hänen on pakko osallistua näytelmään tulkitsemalla ja päättelemällä. Kun katsoja aprikoi henkilöön liittyvää mysteeriä, hän samalla oppii tuntemaan kyseistä henkilöä. Shakespeare ei syötä yleisölle tietoa, vaan laittaa katsojan etsiskelemään tietoa. Hänen klassikkonäytelmät laittavatkin eri tavoin yleisön koko ajan osallistumaan tarinaan.

2. Sisäinen ongelma

Tanskalaisen kronikoitsijan Saxo Grammaticuksen teoksen Gesta danorumiin sisältyvässä tarinassa Vita Amlethi päähenkilö Amlet teeskentelee tulleensa hulluksi kuultuaan setänsä murhanneen isänsä. Sopivalla hetkellä Amlet paljastaa olevansa täysin tolkuissaan ja tappaa setänsä. Toisin sanoen hupsuksi alkaminen on Amletin valitsema strategia suuressa pelissä.

Shakespearen Hamletissa näin ei ole. Itse asiassa hän aika radikaalisti karsii hyvän juonellisen elementin, poistaessaan kylmäpäisen strategisen ajattelun. Niin tehdessään hän tulee paljastaneeksi Hamletin sisäisen maailman. Ja vaikka Hamlet edelleen teeskentelee hulluutta, se ei ole täysin selväjärkinen taktikointi, vaan hän on sisäisten ristiriitojen raastama hahmo, joka lähenee hulluutta sitä teeskennellessään.

Kuninkaan murhaaminen on syvässä ristiriidassa sen kanssa millainen ihminen Hamlet on. Hän pelkää toimia ja hän pelkää olla toimimatta. Lopulta Hamlet oppii alistumaan kohtalolle, lakkaa harkitsemasta, tarttuu miekkaan ja toimii. Voikin sanoa, että ulkoinen ongelma on olemassa sen takia, että se pakottaa päähenkilön kohtaamaan sisäisen ongelmansa. Ja vain sisäisen ongelmansa ratkaissut henkilö voi ratkaista ulkoisen ongelmansa. Emotionaalinen konflikti on aina sidoksissa ulkoiseen konfliktiin.

3. Tasapaino järkkyy

Eräs tapa, jolla Shakespeare pääsee kertomaan ihmisenä olemisen monimutkaisuudesta, on se, että tasapainotila järkkyy tarinan alussa. Jokin sysää henkilön tavallisesta maailmasta seikkailun maailmaan. Silloin kun on rauhallista, henkilöillä on naamioita. Tosi henkilö paljastuu vain kriisissä. Kriisin avulla Shakespeare voi näyttää sen, mitä on kätkettynä ihmisten sydämissä.

Hamletin alussa nimihenkilö kohtaa kuolleen isänsä haamun, joka suistaa Hamletin maailman epäjärjestykseen. Tarina voi alkaa. Shakespearen henkilöt pyrkivät palauttamaan järjestyksen. Usein he epäonnistuvat ja usein he onnistuvat pienellä tavalla, mutta saavutettu tasapainotila järkkyy pian uudelleen. Näytelmät palautuvat aina lopussa järjestyksen tilaan. Taika purkautuu, väärinkäsitys selviää tai merkittävät henkilöt kuolevat ja uusi porukka tulee sisään, kuten Hamletissa.

4. Kuolema panoksena

Kun Shakespearen kuolemasta puhutaan, voi ehkä sanoa, että Shakespeare kirjoitti kuolemasta aika lailla jokaisessa näytelmässään. Hänen tarinansa käsittelevät lähes aina jonkinlaista kuolemaa – ainakin symbolisella tasolla. Kyse voi olla fyysisestä, psyykkisestä, ammatillisesta tai identiteetin kuolemasta.

Shakespearella kuolema on panoksena. Eli henkilöillä on jotain menetettävää, jokin vaarantuu. Esimerkiksi Romeon ja Julian alussa kaksintaistelut, johon Romeokin on osallistunut, kielletään ja rangaistuksena on kuolema. Panoksen kautta kohtaukseen syntyy riski eli voiton tai tappion, saavuttamisen tai menettämisen mahdollisuus. Tosin Romeossa ja Juliassa Shakespeare paljastaa koko juonen jo ensimmäisissä riveissä, jopa rakastavaisten kuoleman.

Kaks’ perhettä, yht’ arvokasta ihan,

Veronan kaupungissa kumpikin,

nous uuteen kiistaan vuoksi vanhan vihan,

veriinsä naapuri löi naapurin.

Kaks rakastavaista, kovan onnen lasta,

sylistä syntyi vihan vimmaamain;

poloisten nuorten kurja kuolo vasta

vei hautaan sukuriidat vanhempain.

Tavoitteen, sisäisen konfliktin, tasapainon järkkymisen ja panoksen lisäksi voisi toki nostaa sata muutakin piirrettä Shakespearen henkilöistä, kuten sen, että Shakespearen henkilöt kärsivät. He ovat monesti altavastaajia. Heillä on heikkouksia ja Akilleen kantapäitä. He tekevät väärin ja he tekevät väärin oikeista syistä. He puhuvat kiehtovaa dialogia ja rytmi ja sanat muodostava kiehtovan maailman. He tekevät vaikeita valintoja. He ovat menneisyytensä vainoamia. He omaavat salaisuuksia. He muuttuvat. Ja mikä parasta he näyttävät tunnetasolla sen, mitä on olla ihminen.

Shakespeare henkilönä

Vähäisten tietojen takia Shakespearen omaakin hahmoa leimaa tietty mysteeri. Henkilöidensä tavoin Shakespearella oli monia tavoitteita elämänsä aikana: elättää perheensä, menestyä näyttelijänä, menestyä kirjoittajana, menestyä osakkaana teatterissa, selviytyä poikansa kuolemasta, palauttaa isänsä omaisuus kaksikymmentä vuotta tämän vararikon jälkeen ja tehdä isästään ja itsestään jälleen herrasmies. Ja ehkä oli aika dramaattista olla salaa katolinen protestanttien hallitsemassa maassa.

Seitsemän vuotta Shakespearen kuoleman jälkeen kaksi hänen ystäväänsä, John Heminges ja Henry Condell, julkaisivat Ensimmäisen folion. Painosmäärä oli 750 kappaletta. Se oli ensimmäinen Shakespearen näytelmien kokoelma. Tämä Ensimmäinen folio sisälsi 36 näytelmää, joista useat näytelmät ilmestyivät painettuna nyt ensimmäistä kertaa, kuten Julius Caesar, Macbeth, Antonius ja Kleopatra ja Myrsky.

Ensimmäinen folio oli merkittävä tekijä siinä, että näytelmät siirtyivät jälkipolville. Samalla siirtyi Shakespearen perintö. Globe-teatterin palossa vuonna 1613 saattoi palaa näytelmien käsikirjoituksia. Folion esipuheissa hänen vanhat ystävänsä ylistävät kauniisti näytelmien kirjoittajaa. Hänen entinen kilpailijansa ja ystävänsä Ben Jonson kirjoittaa, että Shakespeare ei kuulunut vain omalle aikakaudelleen, vaan kaikille ajoille.

”He was not of an age, but for all time!”

 

’Lyhyt’ ohjekirja kansainvälisiin kirjoituskilpailuihin

Käsikirjoittajien Kilta pyysi minua puhumaan kansainvälisiin käsikirjoituskilpailuihin osallistumisesta. Ajankohta ei puhumiselle sopinut, mutta lupasin kirjoittaa heille ajatuksiani hieman ylös. Tein sen ja tässä niitä ajatuksia nyt tulee kaikille blogin-lukijoillekin!

Miksi osallistua?

Osallistumiseen voi olla monia syitä. Eräs voi olla se, että voitto voi tuoda näkyvyyttä tai avata portinvartijoiden ovia kotimaassa. Toinen syy voi olla se, että haluaa kansainvälisille markkinoille ja myydä kässärin Hollywoodin. Oma syyni osallistua kisoihin oli se, että halusin nähdä, miten omat tekstini menestyvät pelkkinä teksteinä isoissa kisoissa. Lisäksi halusin ehkä enemmänkin huomiota tarinoilleni Suomesta kuin Yhdysvalloista.

Vaikka ei menestyisikään itse käsikirjoituskilpailussa, käynnissä on samaan aikaan toinenkin kilpailu. Kun käsikirjoitus saa näkyvyyttä, tuo näkyvyys voi auttaa löytämään hyvän kodin käsikirjoitukselle. Hyvä koti voi edesauttaa tekstiä tuotantoon. Se on myös se voitto, jota kilpailuilla haetaan.

Mitä lähettää?

Itse lähetin Suomeen sijoittuvia lyhytelokuvia, historiallisia draamoja, joissa on varsin kallis budjetti. Siksi sanoisinkin, että jos suuntaa Hollywoodiin, kannattaa ehkä enemminkin osallistua pitkän elokuvan käsikirjoituksella. Tarinalla, jossa on pieni budjetti. Genrellä, jossa on aina vientiä, kuten esimerkiksi trillerillä, komedialla, toiminta/seikkailulla, scifillä tai kauhulla. On paljon todennäköisempää, että sellainen menee tuotantoon, etenkin kirjoittajalta, jolla ei ole nimeä. Lyhytelokuvan lähettämisen hyvä puoli on tietysti sen lyhyys, ja  Yhdysvalloissa lyhytelokuva on noin 5-15 sivua, vaikka kilpailut ottavatkin vastaan pidempiä lyhytelokuvia.

Taso on kova, joten oman tekstin pitää olla myös kovassa kuosissa. Perusasiat pitää olla kunnossa, kuten vahva ja freesi idea, kasvavat panokset, konflikti, toimiva rakenne, kiinnostavat henkilöt ja näkökulma. Se, mikä on erityisen tärkeää, on kysyä, että miten tämä minun tekstini erottuu pakasta. Sillä kun tuomari on lukenut viisikymmentä samanlaista saman genren pläjäystä, niin se on mitä tuomari haluaa – ja viime kädessä katsojakin.

Mihin lähettää?

Periaatteessa on kahdenlaisia kilpailuja, niitä, mitkä kiinnostavat portinvartioita, ja niitä, mitkä eivät kiinnosta. Tietysti jälkimmäiseen voi lähettää tekstejään, mutta kysymys kuuluu silloin miksi. Haluaako silloin palautetta, jota sen kisan järjestäjät tarjoavat? Vai onko palkintona jotakin muuta huomionarvoista? Kymmenen amerikkalaista käsikirjoituskilpailua, jotka kiinnostavat portinvartijoita ovat nämä:

Näistä The Academy Nicholl Fellowships on suurin ja kaunein ja pelkästään neljännesfinaliin sijoittuminen on iso juttu ja takaa todennäköisesti sen, että käsikirjoituksesta ollaan enemmän kuin kiinnostuneita. Osallistujia on maailmanlaajuisesti yli 7000. PAGE Awardseissa osallistujia on noin 6000 joka vuosi.

Se, mitä kansainvälisille markkinoille suuntautuva käsikirjoittaja etsii tutustuessaan kisoihin on se, kuka tekstin lukee kisavaiheessa, kenelle se lähetetään sen voittaessa, sisältyykö voittoon tapaamisia tai käsikirjoituksen lähettämistä portinvartijoille. Esimerkiksi PAGE Awardsesissa lukijat ja tuomarit toimivat elokuva-alalla ja etsivät koko ajan käsikirjoituksia tuotantoon. Lisäksi voittaja-tekstit lähetetään sadalla alalla toimivalla ihmisille. Ja se on iso juttu! Tärkeät kilpailut toimivat seulana ja leimasimena sille, mikä on jo ammattilaisten puolelta todettu hyväksi.

Kisojen deadlineja näkee esimerkiksi MovieBytes –sivulta. FilmFreeway-sivuston kautta voi osallistua myös moneen kisaan ja se on kätevä. Vastaava kun FilmFreeway on Withoutabox.

Ennen lähettämistä

Ennen lähettämistä kannattaa tehdä pienimuotoinen suunnitelma, ja pohtia sitä, mihin kisoihin on aikeissa käsikirjoituksen lähettää ja kuinka paljon rahaa on käytettävissä. Kun on ajoissa liikkeellä jokaisen asian suhteen säästää rahaa ja hermoja, joka askeleella, kuten myös oikoluvun tai osallistumismaksun suhteen. Kannattaa olla tarkka sen suhteen, mihin rahoja laittaa ja mitä sillä saa. Rahaa menee näihin asioihin:

  • Tekstin kääntäminen
  • Amerikkalaisen palautepalvelun käyttäminen
  • Formaatti, kielenhuolto ja oikoluku-palvelujen käyttäminen
  • Käsikirjoituksen rekisteröinti
  • Kilpailun osallistumismaksu

Tekstin kääntäminen

Käsikirjoitus kannattaa kirjoittaa aina ensiksi suomeksi, koska se on helpoin kieli suomalaiselle käsikirjoittajalle. Toki takaraivossa koko ajan miettii, miten tämä kääntyy englanniksi. Kun teksti on kerran käännetty englanniksi, seuraavat versiot onkin sitten pakko kirjoittaa englanniksi. Itse käänsin kaksi ensimmäistä lyhytelokuvakäsikirjoitusta, mutta uusimman käsikirjoituksen käänsi kirjoituskaverini kaveri, mikä oli yllättävän helpottavaa, koska kääntämisvaiheessa ei tullut halua uudelleen kirjoittaa koko ajan tekstiä.

Amerikkalainen palautepalvelu

Kun osallistuu amerikkalaiseen kisaan, kannattaa teksti luetuttaa amerikkalaisella käsikirjoittajalla. Ihan vain sen seikan takia, että kulttuuriset erot voivat olla aika yllättäviä ja merkittäviä. Palautepalvelua valitessa kannattaa valita mieluiten sellainen, jossa henkilö on itse alalla ja tietää, mistä puhuu. Tosin sellaiset henkilöt voivat olla aika kalliita.

Huonoin vaihtoehto on se, että saa palautetta tyypiltä, joka tietää käsikirjoittamisesta vain vähän.  Esimerkiksi kerran lähetin tekstin erääseen oikoluku-palveluun, he kysyivät voisivatko he käyttää tekstiäni arviointi-työkaluna heidän hakiessaan uusia lukijoita käsikirjoituskilpailuunsa. Diili oli se, että he saisivat käyttää tekstiäni ja minä saisin käyttööni kaikkien heidän hakijoidensa palautteet. Suostuin tietenkin. Kun sain palautteet, tekstistäni löytyi jos jonkinlaista ongelmaa ja ainoastaan yksi lukijoista olisi päästänyt minut jatkoon tässä kuvitteellisessa kilpailussa. Myöhemmin aivan samalla tekstillä voitin pronssia PAGE Awardsissa, jossa tuomaristo oli siis elokuva-alan ammattilaisia.

Palaute on yleensä coverage-tyyppistä eli muutama sivu ja ”scorecard”, ”pisteytyskortti”. Pidempi analyysi on sitten kalliimpi ja menee syvemmälle. Itse olen käyttänyt esimeriksi PAGE Awardsin omaa palautepalvelua tai Writer’s Storen ScriptXpertiä. Tässä on muutama muu palautepalvelu:

Formaatti, kielenhuolto ja oikoluku

Kun tuomariston jäsen on todennäköisesti elokuvaa ja englanninkieltä opiskellut henkilö, kielen pitää olla tyylikästä ja sujuva. Tässä kohtaa englanninkieliset osallistujat saavat heti huomattavan edun suomalaiseen. Siksi suomalaisen kirjoittajan kannattaakin kiinnittää paljon huomiota kieleen. Samalla on hyvä varoa ylikirjoittamista, koska sitä on vaikea bongata, etenkin kun vaihtaa kielen pois omasta äidinkielestään. Lisäksi helpoimmat pisteet kisassa saa scorecardiin siitä, että ei ole kirjoitusvirheitä tai formaattivirheitä.

Tässä on muutama oikolukupalvelu:

Käsikirjoituksen rekisteröinti

Kaikki suosittelevat käsikirjoituksen rekisteröintiä, mikä se on parasta tehdä WGA:ssa.

Kilpailun osallistumismaksu

Kilpailun osallistumismaksuissa on luokkia. Maksu on alussa halvempi kilpailun alussa ja loppupuolella kalliimpi, joten kannattaa osallistua kisaan heti kun EARLY BIRD –mahdollisuus ilmestyy, eikä odotella EXTENDED DEADLINEEN.

Lähettämisen jälkeen

Kun teksti on lähetetty kisaan, teksti menee todennäköisesti esilukijoille. Suuremmissa kilpailuissa on lukijoita kahdessa vaiheessa. Ensiksi kun kirjoittaja lähettää käsikirjoituksen kilpailuun, sen lukevat esilukijat, jotka täyttävät pistetaulukon. Se on myös käytössä Hollywood-studioissa. Scorecardissa yleensä pisteytetään premissi, ulkoasu (formaatti, kieli), rakenne, juoni, rytmi, henkilöt, dialogi, teema, tyyli ja sävy sekä kaupallinen potentiaali.

Pisteitä saa yhdestä kymmeneen. Ja jos haluaa jatkoon, kaikesta pitäisi saada useimmiten vähintään kahdeksan. Pisteet sitten määräävät kuinka pitkälle käsikirjoitus etenee ja sen pitäisi edetä ainakin neljännesfinali- tai semifinali-vaiheeseen, koska siinä vaiheessa toinen ryhmä tuomareita lukee käsikirjoituksen ja valitsee jatkoon menijät, finalistit ja viime kädessä voittajat.

Isoissa kisoissa lukijat ovat ammattilaisia, pienemmissä lukijoita voivat olla periaatteessa ketä vain. Ja useimmiten kirjoittaja ei voi tehdä tässä vaiheessa mitään muuta kuin odottaa eli se aika kannattaa käyttää kirjoittamiseen seuraaviin kisoihin. Joissain kilpailuissa on mahdollista lähettää (usein maksua vastaan) teksti uudelleen kilpailun keskivaiheilla, kun on saanut palautetta, esimerkiksi kisan järjestäjiltä. Sanomattakin on selvää, että korjaukset kannattaa tehdä.

Kilpailun jälkeen

Kilpailun jälkeen, kun voitto on tullut kotiin, on hyvä mieli. Tällöin käsikirjoitus voi kiinnostaa muitakin. Sain voitostani tasan yhden yhteydenoton Yhdysvalloista, ja se oli isolta hollywoodilaiselta tuotantoyhtiöltä, mutta alun perin odotukseni olivat nolla yhteydenottojen suhteen johtuen käsikirjoituksen Suomi-sisällöstä, genrestä ja kalleudesta.

Joka tapauksessa kun voitto tulee, se voitto pitää myös itse kääntää vielä eduksi eli kertoa voitosta kaikille, ketkä vain kuuntelevat ja yrittää löytää käsikirjoitukselle tuotantoyhtiö. Mikäli havittelee kansainvälistä uraa, managerin löytäminen voisi olla tässä vaiheessa hyvä vaihtoehto. Manageri tekee töitä käsikirjoittajan ja käsikirjoitusten kanssa ja varmistaa, että ne ovat sellaisia, jotka kiinnostavat Hollywoodissa.

Kansainvälisestä urasta kiinnostuneille

Kun osallistuin käsikirjoituskisoihin, oma ajatukseni ei ollut Hollywood-ura, eikä sen edistäminen ole minulle niinkään tuttua. Mutta samaan tilaisuuteen, johon minua pyydettiin puhumaan, haastateltiin Hollywoodissa toimivaa käsikirjoittajaa Mikko Alannetta. Tässä hyvässä haastattelussa Alanne kertoo tehokkaassa puolen tunnin tietopaketissa kaiken olennaisen Hollywoodissa toimimisesta.

Mikäli haluaa kansainväliselle uralle ja pyrkii siihen käsikirjoituskisojen kautta, on ehkä hyvä muistaa, että Hollywoodin kuuluisin lausahdus on varmaan: ”Mitä muuta sulla on?” Niinpä takataskussa onkin hyvä olla myös ainakin yksi tai kaksi huippukäsistä. Toisessa takataskussa kannattaa olla myös 5-10 hyvää ideaa, loglinea tai premisissiä, joita voi aina heittää ilmaan sen mukaan, mikä kuuntelijaa kiinnostaa.

Käsikirjoittaja, jota kansainvälinen ura kiinnostaa, voi pohtia sitä, kuinka paljon on mahdollista osallistua käsikirjoituskisoihin, webinaareihin, kansainvälisiin seminaareihin, työpajoihin, pitching ja listing -palveluihin, konferensseihin ja sellaisiin tapahtumiin, kuten Austinin Film Festivaleille tai Great American Pitch Festivaleille. Kirjoittajan voi olla hyvä tutustua seuraaviin käsikirjoituksen myyntiä edistäviin palveluihin:

Etenkin The Black Listilla on ollut paljon nostetta viime vuosina. Ehkä hyvä olisi myös seurata Hollywoodin filmibisnestä toisella silmällä, esimerkiksi Varietyn, Deadline.comin tai SSNInsider.comin kautta ja ehkä kuunnella ScriptNotes –podcastia, jossa puhuu kaksi alalla toimivaa käsikirjoittajaa. Toinen hyvä podcast on Pilar Alessandran On the Page. Lisäksi voi pohtia sellaisten Hollywood-ura-neuvojien käyttöä kuin Lee Jessup, joka on julkaissut kirjan Getting it Write. Kirja käsittelee miten voi saada uran käsikirjoittajana Hollywoodissa.

Onnea kisoihin!

P.S. Tähän on kerätty tietoa Nicholl Fellowship -kisaan osallistumisesta.

Kauhun 6 hirviötä

Karmea Kokko-lintu ja hyytävä merihirviö Iku-Turso ovat lähteneet liikkeelle! Halloween on täällä! Eikö pelota? Kohta pelottaa, kun luet näistä shokeeraavan kiehtovista hirviöstä.

Kauhuelokuvien lisäksi hirviöitä esiintyy luolamaalauksissa, uskontojen tarinoissa ja saduissa. Hirviöllä tarkoitetaan usein jotakin epänormaalia, poikkeavaa, väärää, syntistä ja perverssiä olentoa. Elokuvissa ne symboloivat yhteisiä pelkojamme, kuten loukkaantumisen, kivun ja kuoleman pelkoja. Hirviöt ovat olleet selitysmalleja niille peloille, joista ei ole ollut tietoa. Kiinnostavaa kysymys onkin tutkailla sitä, mitä pelkoja eri hirviöt oikein edustavat.

1. Zombi

Hirviöt menevät pois muodista ja tulevat takaisin. Tämän hetken suosikkihirviö on zombi. Ehkä suosio liittyy synkkiin uutisiin. Pelkäämme, että saamme keskiaikaisen ruton Ebolan muodossa. Tai ehkä zombien suosio liittyy hakkaamis- ja ammunta-videopeleihin, jossa on täysin okei tappaa uhkaavia zombeja upottamalla kirves otsaan, koska zombit ovat jo kuolleita, eikä kuollutta tappaa. Zombi-tarinat kertovat meille, että sivistys on vain ohut verho ja kun katastrofi iskee, meistä tulee ”mielettömiä” olentoja, joita ohjaavat vain eloonjäämisvaistot.

Mutta emmekö me ihmisetkin ole eläviä kuolleita? Kehomme vanhenee, mätänee ja mielemme voi kitkeröityä toisinaan jopa hirviömäisellä tavalla. Tai ehkä me olemme sieluttomia ihmisruumiita, koska arkityö tekee meistä apaattisia, omaa mieltä vailla olevia orjia, ja illalla katselemme kivettyneenä ja lasittunein silmin telkkarista aivotonta ohjelmaa. Vastaus siihen, mitä me pelkäämme zombeissa, riippuu tietysti siitä, mitä elokuva haluaa sanoa.

Dead Rising peli Dead_Rising Watchtower elokuva

2. Vampyyri

Ihminen on ruokaketjun yläpäässä, mutta kun hän kohtaa hirviön, hän voi joutua ruokaketjun alapäähän. Vampyyrin pelko voi liittyä sen ylivertaisiin kykyihin saalistaa ja lopulta käyttää ihmistä ravintona. Yläluokan vampyyrit on nähty myös metaforana rikkaista tilanomistajista, jotka ovat imeneet verta alaluokan selkänahasta. Toki vampyyri-elokuvissa on myös nähty vierauden, seksuaalisuuden ja sukupuolisairauksien pelkoja. Twilight-sarja on muuttanut vampyyri-kuvaa ja esimerkiksi seksin harrastaminen on kielletty asia näissä elokuvissa.

Kirjoittaja pyrkii olemaan empaattinen kaikille henkilöille voidakseen kirjoittaa heidät. Kirjoittaja voi nähdä sen, että hirviöt ovat usein olentoja, jotka ovat vain väärässä paikassa tai väärässä ajassa, kuten monesti heidän uhrinsakin. Ihminen valitsee nähdä hirviöt hirviöinä. Ja vaikka hirviöllä on uhrinsa, hän on monesti itsekin uhri. Esimerkiksi Twilight-sarja on tehnyt vampyyreistä eräällä tavalla sairaita tai heillä on vamma, joka estää heitä elämästä täysipainoista ihmiselämää. Twilightissa eräät hirviöt ovat lakanneet olemasta hirviöitä, mutta toiset ovat edelleen.

TwilightTwilight James

3. Ihmissusi

Kauhugenre on pohjimmiltaan pelkoa siitä, että jokin epäinhimillinen tunkeutuu ihmisten keskuuteen. Kauhu kysyy: Mitä on ihmisyys? Mitä on epäinhimillisyys? Kauhutarinat rakentuvat vastakkain asettelulle, jonka perusta on hyvän ja pahan taistelu, valon ja pimeyden taistelu. Pimeyden symboleita ovat usein eläimet, kuten hevonen, härkä ja käärme. Eläin voi olla sarvipäinen kuin piru. Eläin symboloi vaistojen ja ruumiin voittoa järjestä ja mielestä. Ja jos vampyyri on ihmisen peto, niin ihmissusi tekee meistä itsestämme petoja.

Kauhun, fantasian ja satujen muodonmuutos-tarinoissa henkilö muuttuu radikaalisti kokonaan toiseksi henkilöksi, eläimeksi tai olennoksi. Alkuperäinen minuus on heikkoa ja särkyvää ja se voi tarkoittaa henkilön joutumista uuden minuuden valtaan. Eräissä metamorfoosi-kauhutarinoissa kyse on tavallaan käänteisestä evoluutioprosessista, jossa henkilö rappeutuu vaiheittain ja laskeutuu evoluution portaita aina pohjalle saakka.

Ehkä ihmissuden pelko liittyy siihen, että menetämme ihmisyytemme tai tiedostamaton estää tietoisuuden toiminnan. Oma sairas vartalo tai oma mieli muuttuvat viholliseksi, emmekä voi tehdä sille mitään, koska olemme kuuhulluja ja sattuu olemaan täysikuu. Joka tapauksessa sanotaan, että ihmisellä on kolmet aivot. Sisimmäiset ja vanhimmat aivoista ovat liskon aivot. Ne sisältävät primitiivisen taistele tai pakene -mekanismin, mutta myös osan, joka sekä tahtoo jälkeläisiä että suojella niitä. Liskon aivot suojelevat meitä ja ovat ehkä se on se paikka, mistä pelko ja rakkaus alkavat. Ja toisinaan ihmiset alkavat vapaaehtoisesti ihmissudeksi niin kuin Aino Kallaksen ei-kauhutarinassa Sudenmorsian.

Sudenmorsian 1Sudenmorsian_2

4. Aave ja demoni

Kun zombi on usein sieluton, niin aave on yleensä ilman fyysistä olomuotoa. Usvainen haamu on kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt loukkoon elävien maailmaan. Niinpä aaveet ehkä liittyvät siihen toiveeseen, että edesmenneet rakkaat ovat päässeet parempaan paikkaan. Me emme näe enää rakkaitamme, mutta heidän sielunsa tuntuu olevan elossa. Kummituksille ja enkeleille on esitetty kaikenlaisia ”selityksiä, kuten että kun ihminen on hengenvaarassa, oma mieli voi käynnistää ”henkisen oppaan”, jonka neuvoo ja auttaa ihmistä selviämään vaarasta.

Pahat henget tai demonit voi taas nähdä rikkirepivinä traumoina tai mielen sairauksina. Ja joissakin uskonnoissa ja psykologisissa teorioissa ajatellaan, että ihmisen sisällä on sysimustia voimia, jotka eivät halua ihmisen parasta, ne haluavat tuhota hänet. Kauhuelokuvissa etenkin lapset ovat alttiita demonisille voimille. Lapset ovat viattomia, kunnes paha henki (aikuisuus) korruptoi heidät. Vanhemmuus on huolehtimista ja suuri pelko on se, että lapsista kasvaa jotain kauhistuttavaa (kapinoivia teinejä), eikä asialle voi tehdä mitään. Tai pelko on se, että ehkä me emme alun perinkään tunteneet lapsiamme, saati nähneet heidän sieluunsa.

ManaajaOrpokoti

5. Hullu tutkija

Tieteelliset löydät ja keksinnöt ovat tuoneet aivan uudenlaista vaurautta maapallolle, samalla kuitenkin hyvinvoinnin saavuttaminen on johtanut ilmastonmuutokseen, ja se voi päättää kaiken elämän maapallolla. Tällaisista uhkakuvista ammentaa kauhugallerian ”hullu tutkija” -arkkityyppi. Hullu tutkija sorkkii luonnon ”luonnollista” järjestystä ja tulee aiheuttaneeksi tuhoa, tai ainakin oman tuhonsa.

Kärpäsessä Seth rakentaa mekaanisen, munanmuotoisen kohdun, teleportin, jolla hän voi synnyttää, vaikka onkin mies. Kohtuun liittyvällä kauhulla on pitkät juuret, jotka ovat jäljitettävissä aina muinaiseen Egyptiin. Melkein näihin päiviin saakka on uskottu, että kohtu aiheuttaa hysteriaa, eräänlaista mielisairautta, ehkä siksi, että kohtu on se paikka, jossa yhdistyvät kahden henkilön geneettiset ainekset ja syntymä on muodonmuutos olotilasta toiseen.

Raskaus jo aiheuttaa naisessa muodonmuutoksen. Maha kasvaa, jalat voivat turvota ja esimerkiksi karnevalismissa raskaana oleva nainen on nähty groteskina hahmona. Kärpäsessä Seth erottaa ja yhdistää tietokoneen ja teleporttien avulla geenejä ja luo vahingossa geeneillä uuden olennon, tosin itsestään. Tuo hirviö on metafora jollekin mutaatioita aiheuttavalle sairaudelle, kenties syövälle. Seth käy läpi sairauden kolme vaihetta – jumalasta, spitaaliseksi välitilahahmoksi ja lopulta hirviöksi, joka haluaa tappaa luojansa, alkuperäisen minänsä.

Kärpänen 1 Kärpänen 2 Kärpänen 3

6. Ihmishirviö

Monet eivät pelkää kauhuelokuvien hirviöitä, koska ne eivät todellisia. Diktaattorit ovat murhanneet enemmän ihmisiä reaalimaailmassa kuin kauhuelokuvien hirviöt pystyvät murhaamaan kahden fiktiivisen tunnin aikana. Psykopaatit, sosiopaatit, pedofiilit, sarjamurhaajat ja kannibaalit ovat enemmän tästä maailmasta kuin happoa kuolaava avaruusolento, mustan laguunin hirviö tai tulevaisuuden tunteeton androidi.

Psykoanalyytikko C. G. Jungin mukaan jokaisessa meissä on pimeä puoli, ”varjo”, jota on vaikea nähdä tai hyväksyä, koska haluamme nähdä itsessämme vain hyvää. Kiellämme negatiivisuuden olemassaolon itsessämme, kiellämme kaiken, mitä pidetään huonon ihmisen ominaisuuksina. Jokaisen ihmisen sisällä on vihaa, mustasukkaisuutta, itsekkyyttä, valheita, oman edun tavoittelua, kateutta, ahneutta, ennakkoluuloja ja rasistisuutta. Varjo edustaa kaikkea sitä, minkä ihminen kieltää tai mikä on tukahdutettu ja tiedostamatonta.

”Mitä parempi roisto, sen parempi elokuva”, on Alfred Hitchcock sanonut. Mitä voimakkaampi vastustaja on, sitä suurempi tahto täytyy päähenkilöllä olla, jotta hän voi ratkaista tarinan suuren ongelman. Tämän takia vastustaja on usein elokuvan ikimuistettavin hahmo ja käsikirjoituksen tärkein sivuhenkilö, siis usein vielä tärkeämpi kuin päähenkilö. Päähenkilö on vain vastustajan vastustaja, ja joskus jopa vastustajan hirviö.

Psyko Uhrilampaat

Oman hirviön luominen

Klassinen tapa luoda hirviö on ottaa jotain pientä ja tehdä siitä isoa. Pienestä apinasta saa hirviön suurentamalla se King Kongin kokoiseksi. Toinen klassinen tapa on antaa älyttömälle tai elottomalle olennolle, kuten autolle tai talolle, pahaa tahtova mieli. Eräs tapa on taasen keksiä se, mille hirviö on metafora. Mitä teemoja kirjoittaja haluaa käsitellä hirviön avulla? Onko hirviö itsekin uhri? Tekeekö hirviö jonkinlaisen muodonmuutoksen? Mitä pelkoja hirviö herättää ja käsittelee?

Hirviölle voi tehdä myös omat säännöt. Vampyyrit juovat ihmisverta ja nukkuvat päivisin arkussa. He eivät näy peilissä, eivätkä he voi astua taloon kutsumatta. Vampyyrit voi pitää loitolla valkosipulilla ja ristillä, ne voidaan tappaa lävistämällä heidät vaarnalla tai auringonvalolla. Säännöt vaihtelevat tarinasta toiseen, mutta esittelemällä säännöt alkuvaiheessa ja pitämällä niistä kiinni, voi tehdä epäuskottavista hirviöstä uskottavia.

Halloween on täällä! On aika kurkistaa jälleen sängyn alle ja tulla vedyksi pinnan alle rottien ja kuolleiden joukkoon. On tullut aika eksyä löyhkääviin maanalaisiin, sokkeloisiin tunneleihin, pääkalloja pursuaviin katakombeihin, Tuonelaan, Hadekseen ja Helvettiin, pinnan alle – merihirviöiden kitaan!

Hauskaa Halloweenia!

P.S. Hirviöitä voi kohdata Night Visions -festivaaleilla Helsingissä 4.-8.11. 2015

Käsikirjoittamisen taito -kirjoituskilpailut avattu!

Käsikirjoittamisen taitoa työstäessämme tapasimme Janne Rosenvallin kanssa useaan otteeseen oluttuopin ääressä. Työasioiden jälkeen, loppuillasta aloimme aina huvittaa itseämme keksimällä käsikirjoittaja-vitsejä, jotka sitten lahjakkaasti unohdimme seuraavaan aamuun mennessä. Tässä on kuitenkin yksi Jannen keksimistä vitseistä:

  • Kuinka monta käsikirjoittajaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
  • Kolme. Yksi hoitaa alun, toinen keskikohdan ja kolmas lopun, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Tuon huvituksemme viitoittamalla tiellä julistamme alkavaksi Facebookissa käsikirjoittaja-aiheisen vitsikilpailun. Lähetä oma käsikirjoittaja-vitsisi Käsikirjoittaja meni saunaan – Suuri vitsikilpailu -tapahtuman alle. Kolme parasta vitsiä palkitaan Käsikirjoittamisen taito -kirjalla. Voittajat julkistetaan perjantai 13. päivä.

Twiitin mittainen minidraama

Toinen kirjoituskilpailu käynnistyy Twitterissä. Suuri minidraama -kilpailun aiheena on twiitin mittainen minidraama. Kolme voittanutta palkitaan jälleen kirjalla. Toimi siis näin: Seuraa meitä Twitterissä ja lähetä oma minidraamasi joko osoitteeseen @AndersVacklin tai @JanneRosenvall. Tai vaihtoehtoisesti voit myös käyttää aihetunnisteena #minidraama. Tarina voi olla esimerkiksi jotakin kirjailija Ernest Hemingwayn kuuden sanan novellin tyylistä:

”For sale: baby shoes, never worn.”

Tosin kilpailukieli on rajoitettu suomeen. Tämänkin kisan voittajat ilmoitetaan perjantai 13.  päivä.

Kirjoittamisen iloa ja hyvää onnea kilpailuihin!

Perustin palautepalvelun elokuvakäsikirjoituksille

Elokuvakäsikirjoituksiin keskittyviä arvostelupalveluja ei ole montaakaan Suomessa. Ehkä siksi saan tasaisin väliajoin ihmisiltä kyselyjä, olisiko minun mahdollista antaa palautetta heidän elokuvakäsikirjoituksiinsa.

Palautepalvelun perustaminen on ollut mielessäni jo kymmenisen vuotta. Nautin keskeneräisten tekstien lukemisesta ja mahdollisuudesta tuoda pöytään sellaista, mitä kirjoittajalta tai hänen tekstistään uupuu. Nautin, kun voin auttaa kirjoittajaa kertomaan hänen oman tarinansa parhaalla mahdollisella tavalla. Dramaturgina olen aina kirjoittajan kulmauksessa, aina tekijän, aina kirjoittajan ja hänen tekstinsä puolella.

Olen itse ollut sekä kotimaisten että ulkomaalaisten arvostelupalveluiden (suur)kuluttaja. Kysymys arvostelupalveluiden kohdalla lienee usein se, ovatko palvelut rahansa väärti. Tässä on kolme tilannetta milloin ne eivät ole sitä:

1. Kun minulla on käytettävänään ammattitaitoinen dramaturgi, ateljeekriitikko, kustannustoimittaja tai asiansa osaavia beetalukijoita, kuten toinen kirjoittaja tai kirjoittajaryhmä.
2. Kun minä itse tiedän ihan hyvin, mitä tekstille pitää, mutta en ole saanut aikaiseksi niiden tekemistä.
3. Kun palaute tulee amatööriltä tai ammattilaiselta, joka ei ole jaksanut perehtyä koko tekstiin.

Hyvä ja kokenut lukija tietää yleensä ensimmäisistä sivuista, mitkä käsikirjoituksen heikkoudet ja vahvuudet ovat. Siksi esimerkiksi kustannustoimittaja ei välttämättä edes lue tarjottua tekstiä kokonaan. Palautteenantamisessa tilanne on toinen ja teksti luetaan kokonaan. Viime blogi-tekstissäni kirjoitin tarkemmin dramaturgin periaatteistani.

Tässä on kolme tilannetta milloin olen käyttänyt maksullista palautepalvelua:

1. Kun minulla on ylimääräistä rahaa taskun pohjalla.
2. Kun omat ja ateljeekriitikon silmät ovat sokeutuneet tekstille ja tarvitsen sekä ulkopuolista että ammattitaitoista palautetta ja kyseinen palautteenantaja tuntuu sopivalta tekstille.
3. Kun haluan oppia jotakin uutta omasta kirjoittamisesta palautteen muodossa.

Oma kokemukseni onkin se, että ammattilaiselta saa aina huomattavasti syvemmälle menevää ja kehittävämpää palautetta kuin amatööriltä. Väittäisin, että ammattilainen saa helpommin kiinni siitä visioista, mikä kirjoittajalla on ollut tarinansa suhteen, ja mikä ei välttämättä näy paperilla. Ja tämä johtuu siitä, että on ollut itse siinä tilanteessa aikaisemmin tai lukenut vastaavia tekstejä, jolloin hän pystyy myös välittämään konkreettisia apuvälineitä kirjoittajalle.

Jos sinulla on tarvetta palautteelle, voit hyödyntää tämän kuukauden kestävää aloitustarjousta täältä – Palautepalvelu – Dramaturgista palautetta elokuvakäsikirjoituksiin!

Käsikirjoittamisen taito ilmestyy

Elokuvan runousoppia on ollut loppuunmyyty jo vuosia. Sekä Like kustannus että me kirjoittajat olemme saaneet lukuisia kyselyjä ja pyyntöjä ottaa kirjasta uusintapainos. Nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen kirjastamme tulee sittenkin uusintapainos, mutta uudella nimellä ja hieman uudella koostumuksella.

Janne Rosenvallin ja minun työstämä Käsikirjoittamisen taito sisältää Elokuvan runousoppia -kirjan luvut, fiktiivisiä tv-sarjoja käsitteleviä lukuja Television runousopista sekä uusia lukuja transmediasta, lyhytelokuvan kirjoittamisesta sekä kirjoittamisen prosessista.

Kiitos teille kaikille lukuisista yhteydenotoista ja kiitos teille jokaiselle kauniista sanoistanne kirjastamme! Ne ovat merkinneet meille paljon. Ja siksi olimme aika yllättyneitä Adolf Hitlerin reaktiosta, kun hän sai tietää asiasta.

Kannattaa siis hankkia oma kappale aika pian!

Tule moikkamaan messuilla

KirjaKallion oppilaat haastattelevat minua, Jannea sekä Tuottajan käsikirjan kirjoittanutta Elina Saksalaa Helsingin kirjamessuilla. Esiintyminen on perjantaina 23.10. 2015 klo 15.30 Louhi-lavalla. Keskustelun kohteena on tuottaminen ja käsikirjoitus, ja se, miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa.

Tule tervehtimään meitä silloin!