Palautteen sietämätön keveys

Oma kokemukseni on se, että käsikirjoitusten heikkouksien näkeminen ei ole vaikeaa toisten teksteistä. Hankalaa on kertoa se, miten kääntää ne heikkoudet vahvuuksiksi. Dramaturgin haasteena on antaa käytännön työkaluja sekä löytää juuri oikeat sanat, jolla saa kirjoittajan tekemään muutokset.

Sillä useinhan kirjoittajan ajatuksenjuoksu menee näin, kun palautteen saa:

  1. Palautteenantaja on idiootti.
  2. Mun pitää selittää, sille se, mitä se ei ole tajunnut.
  3. Ehkä tällä tyypillä on pointti.
  4. Taidan kokeilla muutoksia käytännössä.

Ennen muinoin kun sain palautteen, tuohon ajatuksenjuoksuun saattoi kulua neljä vuotta, nykyään siihen menee neljä sekuntia. Tiedän, että kyse on vastareaktiosta, ja että olen todennäköisesti väärässä, ja että palautteenantaja on todennäköisesti oikeassa. Mieli on kuin laskuvarjo – toimii parhaiten avoimena.

Ennen saatoin hylätä palautteen ehdotukset suoraan ajatuksen tasolla. En enää. Olen sen velkaa palautteen antajalle, että kokeilen muutoksia paperin tasolla. Mikäli ne eivät näytä hyvältä paperilla, voin aina palata varhaisempaan versioon, ja se paluu takaisin aikaisempaan tekstiin ei käytännössä tapahdu ikinä.

Palaute riippuu käsikirjoituksesta. Metsä vastaa miten sinne huutaa. Toisaalta kirjoittajakin reagoi palautteeseen roikkuen siitä, miten dramaturgi sen antaa. Dramaturgina minulla on vain yksi ainoa päämäärä – saada kirjoittaja takaisin työpöydän ääreen ja kirjoittamaan uusi ja parempi versio tekstistään. Niinpä minulle on syntynyt seuraavat dramaturgin periaatteet:

Ei vain analyysi, vaan henkilökohtainen kirje

Ei vain mitä sanoo, vaan miten sen sanoo

Ei vain mikä on vikana, vaan miten voi korjata

Ei ikinä tuhoava, vaan aina rakentava

Ei vain jälkiviisas, vaan ennalta viisas

Ei kriitikkona, vaan dramaturgina ja fanina

Ei vain dramaturgina, joka lukee, vaan kirjoittajana, joka lukien kirjoittaa

Aina suoraan, aina positiivisesti

Kirjoittaja, siirry kohtaan 4.