Kirjoituslomalla Taalintehtaalla

Kirjoitin eräässä blogitekstissäni, että kirjoittajalle voi antaa lahjaksi esimerkiksi kirjoitusaikaa. Puolisoni luki postauksen – ja arvatkaas mitä? Ikkunan takana lankeaa ilta-aurinko syksyn lehdille. Halot räiskyvät iloisesti takassa. Äsken istuskelin saunassa katsellen merta ja ohi lipuvia purjeveneitä. Olen jo toista kertaa kirjoituslomalla Taalintehtaalla – ja tämä totta tosiaan tuntuu lomalta.

Ensimmäisen kirjoituslomani sain joululahjaksi. Silloin kun lähdin, satoi vettä. Sade oli kuvaavaa, sillä olin henkisesti täysin uuvuksissa. Perille päästyäni kesti kaksi päivää tottua absoluuttiseen hiljaisuuteen. Oli omituista, kun lapset eivät roikkuneet koko ajan molemmissa käsissäni. Viikkoa myöhemmin olin eri ihminen. Olin levännyt ja kirjoittanut käsittämättömän määrän tekstiä.

Monet eri tahot, kuten säätiöt, yhdistykset, liitot ja järjestöt, vuokraavat residenssejä. Kuuluisin kohde lienee Grand-Popon kylässä Beninissä Länsi-Afrikassa sijaitseva Villa Karo. Käsikirjoittajien Killan jäsenen on mahdollisuus vuokrata huoneisto luhtitalosta juuri täältä Taalintehtaalta.

Viime kerralla kun olin täällä, kyseisessä luhtitalossa asusteli sattumoisin kaksi ystävääni – käsikirjoittaja ja nukketeatteritaiteilija. Olimme tulleet tänne toisistamme tietämättä. Vieläkin uskomattomammaksi jutun tekee se, että minulla ja kirjoittajaystävälläni oli yhteinen projekti kesken!

Vaihtoehtona residenssille on yrittää löytää halpa hotelli tai mökki, koska kaikki, mitä kirjoittaja oikeasti tarvitsee on työpöydän, sähköpistokkeen, jääkaapin ja kirjoitusrauhaa… ja tietty meri- tai tunturimaiseman, eli ei se voi olla ihan mikä tahansa ankea koppi.

Mikäli joku ystävistäsi on valmis vuokraamaan oman kotinsa, sen parempi. Puolisoni vuokrasi minulle tämän ystävämme talon. Sama voi toimia muuten työhuoneen kohdalla. Yläkerran naapurini antoivat minun käyttää kotinsa työhuonetta, sillä aikaa kun he olivat töissä. Mahtavia naapureita!

Tai kuten Taalintehtaalla tapaamani ystäväni ehdottivat, että ”joskushan voisi tehdä asuntovaihtareita” eli vaihdetaan viikoksi koteja päittäin, sillä maisemanvaihdos tekee useimmiten terää.

Lasteni syntymän jälkeen oli onni, että törmäsin käsikirjoituskonsultti Pilar Alessandran kirjaan The Coffee Break Screenwriter. Teoksen ajatuksena on kirjoittaa käsikirjoitus 10-minuutin pätkissä, koska monille ihmisille se on ajallisesti ainoa mahdollinen tapa kirjoittaa. Niinpä minäkin tein niin. Kirjoitin aina kuin tilanne salli.

Kirjoitusloma on toinen tapa lähestyä asiaa. Ehkä se on myös hyvä vastapaino lyhyille teksteille. Lasten takia kirjoitusloma ei voi kuitenkaan usein olla viikkoa pidempi. Mutta oli se sitten kuinka pitkä tahansa, se mahdollistaa vähäksi aikaa 10-minuutin tekstien sijaan 10-tunnin tekstit. Ja ehkä se on paras mahdollinen yhdistelmä kirjoittajalle, jolla on kiire, päivätyö, harrastuksia, lemmikkielämiä, ystäviä tai lapsia.

Kirjoitusloma on kahta asiaa – ”kirjoittamista”, mutta myös ”lomaa”. Lomalla ei ole hyvä olla liian ankara itselleen kirjoittamisen suhteen. Mutta ehkä ankara pitää olla sen suhteen, että nukkuu hyvin ja kuntoilee. Joka päivä taistelen sitä vastarintaa vastaan, että pitää mennä lenkille. Ja joka päivä, kun menen, se näkyy positiivisella tavalla kirjoittamisessa.

Lopuksi haluan ehdottaa uutta lomaa hiihtolomien ja pääsiäislomien sekaan – kirjoituslomaa. Ja kun on neljä vuodenaikaa, niin ehkä kirjoittajilla pitäisi olla viikon mittaiset kirjoituslomat kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä… ja ehkä pari vielä kesällä.

Ja hei – kaikkien kannattaa blogata joululahjatoiveistaan, koska minä olen saanut jo neljä viidestä lahjaehdotuksestani. En haluaisi kuulostaa kiittämättömältä, mutta missä mun lempielokuvan käsikirjoitus oikein viipyy?

Lippu salkoon ja hyvää kirjoituslomaa!

Taalintehdas