”Kirjoita mukavuusalueen ulkopuolella”, sanoo käsikirjoittaja Leena Juoperi

Kun sain pronssia PAGE Awards -käsikirjoituskilpailussa, kaikki ihanat onnittelut tekivät asiasta todellisemman. Sain onnittelut myös aiemmin kisassa menestyneeltä Leena Juoperilta”Nyt bongailet sähköpostia, kohta alkaa tulla yhteydenottoja”, Leena kirjoitti viestissään. Täytyy myöntää, että olin vähän epäuskoinen, mutta tänään sitten kolahti sähköpostiin viesti Hollywoodista. Tuumin, että voisinkohan haastatella Leenaa blogiini, koska varmasti sekä hän että käsikirjoituskilpailut kiinnostavat laajemminkin.

Anders: Oletko kirjoittanut kauan?

Leena JuoperiLeena: Olen kirjoittanut pienestä saakka ja aina nimenomaan elokuvia käsikirjoitusmuodossa. Perinteisellä kirjoituskoneella ja korjausteipillä naputtelin nopeasti riisin jos toisenkin. Intohimonani tuolloin olivat musikaalit. Kuuntelin vanhoja klassikkobiisejä ja niiden ympärille kehittelin sanoituksiin sopivia juonikuvioita.

Englanniksi aloin kirjoittaa jo ennen kuin sitä koulussa edes opetettiin. Sanakirjan kanssa pistelin sanoja peräkkäin muodostaen niistä lauseita. Kieliopista ei tosin ollut tietoakaan. Yläasteella kirjoittaminen vaihtui näyttelemiseen – olin muutamia vuosia kaupunginteatterissa, mutta opinnot yläasteen jälkeen veivät pois paikkakunnalta ja näyttelijän urani katkesi pitkään matkaan ja bussiyhteyksien puuttumiseen.

Parikymppisenä hain Tampereen Teatterikorkeakouluun. Pääsin ensi yrittämällä viimeiselle karsintakierrokselle saakka josta valittiin kouluun uudet oppilaat. Siinä vaiheessa putosin kelkasta. Toista kertaa en enää hakenut, sillä elämä vei mennessään tällaisen nopeasti kaikesta kiinnostuvan ihmisen.

Varsinaisen elokuviakäsikirjoittamisen harrastamisen aloitin uudelleen vasta vuonna 2009 kun katkaisin hiihtoladulla jalkani ja jouduin pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle lepäämään. Tauko teki hyvää sillä se veti pois silloisesta yrityselämän oravanpyörästä. Sairaslomalla oli aikaa perehtyä rakastamaani kirjoittamiseen uudelleen ja opiskella itsenäisesti netin välityksellä miten ammattilaiset tarinoitaan kirjoittavat. Tuolloin syntyi ensimmäinen versio Death in a Flower Bath –scriptistä.

Anders: Voitko raottaa vähän sitä, mistä käsikirjoituksesi Death in a Flower Bath kertoo?

Leena: DIFB kertoo vaimonsa menettäneestä kirjailijasta joka itsemurhaa yritettyään kärsii vakavasta writer’s blockista. Tarinassa seurataan kirjailijan taistelua omien demoneidensa voittamiseksi ja uransa elvyttämiseksi. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmin kirjailijalle selviää, että asiat eivät ehkä ole olleetkaan niin yksiselitteisiä kuin millaisena hän ne on mielessään kuvitellut. Muodostuu vaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jossa pirstoutuneen mielen ja onnettoman sielun yhtälö hakevat poispääsyä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Page Awards -kisan tuomarit kuvailivat scriptiä synkkäsävyiseksi film noir -tarinaksi, jossa yhdistyvät Hitchcockin Takaikkuna, Stephen Kingin Salainen Ikkuna ja Basic Instinct.

Anders: Miten päädyit lähettämään käsikirjoituksesi PAGE Awards-kisaan vuonna 2012?

Leena: Osallistuin ensimmäisellä script -versiollani kyseiseen kirjoituskilpailuun jo vuonna 2009. En ollut opiskellut käsikirjoittamista lainkaan. Sain 59 pistettä ja tuolloin 60 pisteellä olisi päässyt seuraavalle kierrokselle. Olin todella yllättynyt. Sain hyvää palautetta tarinasta ja kannustavia kehotuksia tuomareilta kehittää tarinaani eteenpäin. He näkivät siinä jo tuolloin potentiaalia. Päätin, että hioisin tarinaani eteenpäin sen verran, että seuraavalla kerralla osallistuessani pääsisin ensimmäisistä karsinnoista läpi. Tavoitteeni oli aina päästä vain toiselle kierrokselle. En koskaan osannut edes kuvitella, että se etenisi sen pidemmälle. Yllätys olikin melkoinen kun toisen kerran osallistuessani tarinani päätyi kärkikolmikkoon.

Anders: Kun voitit pronssia, mitä sen jälkeen tapahtui?

Leena: Sain paljon yhteydenottoja ja onnitteluja agenteilta ja managereilta. Eräs Gail Mutrux Pretty Picturesilta oli lukenut käsikirjoitukseni ja kertoi, että piti tarinasta ja tietää erään, joka etsii juuri tämän tyyppistä tarinaa. Hän kysyi, josko saisi lähettää kirjoitukseni eteenpäin. Gail lähetti scriptin tsekkiläiselle ohjaajalle Julius Sevcikille (Axman Productions) joka halusi optioida käsikirjoitukseni samantien. Meni kuitenkin muutama kuukausi, ennen kuin saimme sopimuspaperit Paradigm Agencyn kanssa valmiiksi.

Anders: Minkä neuvon antaisit jollekulle, joka suunnittelee osallistuvansa kansainväliseen käsikirjoitus -kisaan?

Leena: Kannattaa luottaa omaan visioonsa ja pysyä uskollisena tarinalle. Suosittelen kirjoittamista oman mukavuusalueen ulkopuolella. Jos kirjoittaminen tuntuu helpolta, se tuskin jää kenellekään mieleen. Itse kirjoitin tarinaani koko ajan miettien, voinko todellakin mennä näin pitkälle – jouduin pakottamaan itseäni pidemmälle ja pidemmälle, sillä tarinani vaati sitä. En olisi aikaisemmin uskonut, että voisin tuottaa jotakin niin suorasukaista ja ahdistavaa. Kirjoittaminen äärirajoilla on vapauttavaa ja se kasvattaa kirjoittajaa niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin. Opin itsestäni paljon tuon kirjoitusprosessin aikana ja opin edelleen. Ennen kaikkea olen oppinut sen, kuinka paljoon ihminen kykenee kunhan uskaltaa vaatia itseltään enemmän kuin mitä on halukas antamaan.

Toinen, mitä suosittelen, on pätevän konsultin käyttäminen kirjoittamisen tukena. Omalle tarinalleen tulee helposti sokeaksi ja onkin hyvä, jos tarinaa voi pohtia toisen ammattilaisen kanssa – sellaisen, joka katsoo sitä eri perspektiivistä ja tietää miten business toimii ja millainen tarina myy. Konsultit eivät ole halpoja mutta heidän ammattitaitonsa maksaa itsensä takaisin. Olen kuluneen viiden vuoden aikana oppinut alasta todella paljon ja luonut paljon hyviä kontakteja. Onkin ensiarvoisen tärkeää löytää ympärilleen luotettavat tahot jotka ovat jo ns. sisäpiirissä ja jotka haluavat aidosti samaa asiaa kuin kirjailijakin – eli saada käsikirjoitus valkokankaalle. Konsulteissa on kuitenkin paljon huijareita, vallankin rapakon takana, joten kannattaa kysyä vinkkejä luotettavilta tahoilta.

Leena Juoperin kotisivuilta löytyy tietoa hänen taustoistaan sekä radiohaastattelu Pirkanmaalta Hollywoodiin. Lisäksi Leena tarjoaa kirjoittajille Ideasta elokuvaksi -palveluja.

Pronssia PAGE -käsikirjoituskilpailussa

TIEDOTE, 16.10.2014

Julkaisuvapaa heti

Pronssia PAGE -käsikirjoituskilpailussa

unnamed-1

Anders Vacklinin käsikirjoitus Red Run on sijoittunut pronssille lyhytelokuvan kategoriassa kansainvälisesti arvostetussa PAGE International Screenwriting Awards -kilpailussa. Osana pronssi-palkintoa Red Run lähetään sadoille Hollywoodin agentille, managerille, tuottajalle ja johtajalle.

PAGE Awards on yksi maailman suurimmista käsikirjoituskilpailuista. Tänä vuonna se vastaanotti 6079 käsikirjoitusta 79 maasta. Kilpailun voitti argentiinalainen Matias Caruso käsikirjoituksellaan Three of Swords. Caruso vastaanottaa 25000 dollarin palkinnon.

Red Run -käsikirjoitus sijoittuu vuoteen 1941 ja siinä kuusikymmentäyksivuotias ja kuolemansairas Signe toteuttaa vaarallisen matkan sodan hävittämän Karjalan poikki palatakseen takaisin kotiinsa.

Anders Vacklin on itse kolmannen polven karjalainen. Hän on ollut kirjoittamassa kahta tietokirjaa Elokuvan runousoppia (2007) ja Television runousoppia (2012). Vacklin on toiminut dramaturgina useissa Yleisradion ohjelmissa. Hän on myös kirjoittamisen opettaja.

PAGE Awardsin merkittävyydestä kertoo se, että huomionarvoinen määrä sijoittuneista käsikirjoituksesta on joko myyty tai optioitu. Näin kävi – tähän mennessä ainoalle kilpailussa menestyneelle suomalaiselle – Leena Juoperille. Valkeakoskelaisen yrittäjän kirjoittama trilleri Death in a Flower Bath sijoittui pronssille vuonna 2012. Kisamenestys poiki Juoperille optiosopimuksen Hollywoodissa toimivan ohjaajan kanssa.

PAGE Awardsia on kiitetty siitä, että kilpailun aikana käsikirjoituksia arvioivat alalla toimivat käsikirjoittajat, agentit, managerit ja portinvartijat. Kiitosta ovat saanet ansaitusti myös kisan pyörittäjät­ – Jennifer Berg, Zoe Simmons ja John Evans.

Katso virtuaalinen palkintojenjako seromonia tästä.

Kirjoituslomalla Taalintehtaalla

Kirjoitin eräässä blogitekstissäni, että kirjoittajalle voi antaa lahjaksi esimerkiksi kirjoitusaikaa. Puolisoni luki postauksen – ja arvatkaas mitä? Ikkunan takana lankeaa ilta-aurinko syksyn lehdille. Halot räiskyvät iloisesti takassa. Äsken istuskelin saunassa katsellen merta ja ohi lipuvia purjeveneitä. Olen jo toista kertaa kirjoituslomalla Taalintehtaalla – ja tämä totta tosiaan tuntuu lomalta.

Ensimmäisen kirjoituslomani sain joululahjaksi. Silloin kun lähdin, satoi vettä. Sade oli kuvaavaa, sillä olin henkisesti täysin uuvuksissa. Perille päästyäni kesti kaksi päivää tottua absoluuttiseen hiljaisuuteen. Oli omituista, kun lapset eivät roikkuneet koko ajan molemmissa käsissäni. Viikkoa myöhemmin olin eri ihminen. Olin levännyt ja kirjoittanut käsittämättömän määrän tekstiä.

Monet eri tahot, kuten säätiöt, yhdistykset, liitot ja järjestöt, vuokraavat residenssejä. Kuuluisin kohde lienee Grand-Popon kylässä Beninissä Länsi-Afrikassa sijaitseva Villa Karo. Käsikirjoittajien Killan jäsenen on mahdollisuus vuokrata huoneisto luhtitalosta juuri täältä Taalintehtaalta.

Viime kerralla kun olin täällä, kyseisessä luhtitalossa asusteli sattumoisin kaksi ystävääni – käsikirjoittaja ja nukketeatteritaiteilija. Olimme tulleet tänne toisistamme tietämättä. Vieläkin uskomattomammaksi jutun tekee se, että minulla ja kirjoittajaystävälläni oli yhteinen projekti kesken!

Vaihtoehtona residenssille on yrittää löytää halpa hotelli tai mökki, koska kaikki, mitä kirjoittaja oikeasti tarvitsee on työpöydän, sähköpistokkeen, jääkaapin ja kirjoitusrauhaa… ja tietty meri- tai tunturimaiseman, eli ei se voi olla ihan mikä tahansa ankea koppi.

Mikäli joku ystävistäsi on valmis vuokraamaan oman kotinsa, sen parempi. Puolisoni vuokrasi minulle tämän ystävämme talon. Sama voi toimia muuten työhuoneen kohdalla. Yläkerran naapurini antoivat minun käyttää kotinsa työhuonetta, sillä aikaa kun he olivat töissä. Mahtavia naapureita!

Tai kuten Taalintehtaalla tapaamani ystäväni ehdottivat, että ”joskushan voisi tehdä asuntovaihtareita” eli vaihdetaan viikoksi koteja päittäin, sillä maisemanvaihdos tekee useimmiten terää.

Lasteni syntymän jälkeen oli onni, että törmäsin käsikirjoituskonsultti Pilar Alessandran kirjaan The Coffee Break Screenwriter. Teoksen ajatuksena on kirjoittaa käsikirjoitus 10-minuutin pätkissä, koska monille ihmisille se on ajallisesti ainoa mahdollinen tapa kirjoittaa. Niinpä minäkin tein niin. Kirjoitin aina kuin tilanne salli.

Kirjoitusloma on toinen tapa lähestyä asiaa. Ehkä se on myös hyvä vastapaino lyhyille teksteille. Lasten takia kirjoitusloma ei voi kuitenkaan usein olla viikkoa pidempi. Mutta oli se sitten kuinka pitkä tahansa, se mahdollistaa vähäksi aikaa 10-minuutin tekstien sijaan 10-tunnin tekstit. Ja ehkä se on paras mahdollinen yhdistelmä kirjoittajalle, jolla on kiire, päivätyö, harrastuksia, lemmikkielämiä, ystäviä tai lapsia.

Kirjoitusloma on kahta asiaa – ”kirjoittamista”, mutta myös ”lomaa”. Lomalla ei ole hyvä olla liian ankara itselleen kirjoittamisen suhteen. Mutta ehkä ankara pitää olla sen suhteen, että nukkuu hyvin ja kuntoilee. Joka päivä taistelen sitä vastarintaa vastaan, että pitää mennä lenkille. Ja joka päivä, kun menen, se näkyy positiivisella tavalla kirjoittamisessa.

Lopuksi haluan ehdottaa uutta lomaa hiihtolomien ja pääsiäislomien sekaan – kirjoituslomaa. Ja kun on neljä vuodenaikaa, niin ehkä kirjoittajilla pitäisi olla viikon mittaiset kirjoituslomat kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä… ja ehkä pari vielä kesällä.

Ja hei – kaikkien kannattaa blogata joululahjatoiveistaan, koska minä olen saanut jo neljä viidestä lahjaehdotuksestani. En haluaisi kuulostaa kiittämättömältä, mutta missä mun lempielokuvan käsikirjoitus oikein viipyy?

Lippu salkoon ja hyvää kirjoituslomaa!