Hyvää syntymäpäivää, Shakespeare

Viime kevään postauksessani Kirjoita kuin Shakespeare pohdin sitä, mitä kaikkea William Shakespearelta voi oppia kirjoittamisesta. Nyt on toisen näytöksen aika, etenkin kun tänään tulee kuluneeksi tasan 450 vuotta siitä, kun bardi syntyi.

Jokainen on kuullut teorioita siitä, että joku muu kuin Shakespeare kirjoitti hänen näytelmänsä. Pääehdokas on Francis Bacon. Ihmetellään, miten Shakespearen kaltainen oppimaton heppu saattoi kirjoittaa maailmanhistorian kuuluisimmat näytelmät. Oppimaton? Ennen kuin Shakespearesta kehkeytyi Englannin kansalliskirjailija, hän oli ensimmäisiä, jotka pääsivät nauttimaan Tudoreiden uudesta, upeasta keksinnöstä – peruskoulusta.

Kuninkaan Uudessa Koulussa tärkeänä pidettiin latinan kielen opiskelua. Opettajat panivat oppilaat esittämään Terentiuksen ja Plautuksen komedioita. Esityksellisen kielikylvyn sivutuotteena oppilaat saivat sukeltaa hurjiin tarinoihin villeistä lapsista, petollisista palvelijoista ja prostituoiduista. Opetusmetodi synnytti lahjakkaita näyttelijöitä ja näytelmäkirjailijoita, kuten Ben Jonsonin, Christopher Marlowen ja – William Shakespearen.

Tässä on viisi seikkaa, jotka William Shakespeare ehkäpä oppi näytelmien kirjoittamisesta peruskoulun penkillä ja myöhemmin Lontoon eläväisessä näytelmä-näyttämöllä:

1. Esitä kysymyksiä, poista selitykset

Kun tutkii italialaisen Giraldi Cinthion Hecatommithia, Othellon alkuperäistekstiä, käy ilmi se, että Shakespeare on poistanut tarinasta kaikki selitykset sille, miksi Jago juonittelee Othellon päänmenoksi. Juonitteliko Jago sen takia, että Cassio on saanut Jagon sijaan luutnantin paikan? Tekikö hän tihutyönsä rasismin takia, sillä vaikka Othello on Venetsian joukkojen kenraali, joka taistelee turkkilaisia vastaan, hän on myös mauri? Shakespeare ei kerro vastausta, mutta Cinthio kertoo. Jago on rakastunut Desdemonaan ja on itse mustasukkainen.

Kun emme tiedä liikaa, Shakespeare ja hänen näytelmänsä voivat olla mitä me haluamme. Mahdollisesti rasistisen tarinan voikin nähdä tarinana rasismista. Vähän niin kuin Kuinka äkäpussi kesytetään voi nähdä tarinana seksismistä. Näin ollen katsoja saa osallistua tarinan luomiseen. Me saamme tavallaan kirjoittaa Shakespearen kanssa.

Othellon tapettua Desdemonan ja itsensä Venetsian valtion virkamiehet tivaavat Jagon motiivia, mutta Jago kieltäytyy kertomasta, jopa kidutuksen uhatessa:

Te tiedätte / Min tiedätte.

2. Juoni syntyy henkilön heikkoudesta

Niin lahjakas kuin Shakespeare olikin, hän ei tuntunut osaavan kirjoittaa juonta. Niinpä hän varasti juonet vanhoista tarinoista. Kesäyön unelma on ilmeisesti ainoa näytelmä, joille ei ole alkuperäistekstiä. Shakespeare osasi kuitenkin kirjoittaa henkilöitä, vaikka hän nykyisyyden mittapuulla tuntuu useasti rikkovan hahmojen sisäisiä ja ulkoisia piirteitä juonen kustannuksella.

Tästä huolimatta Shakespeare pelasi henkilöidensä heikkouksilla. Lempeän Hamletin täytyy kostaa isänsä murha. Othello tuhoutuu mustasukkaisuutensa takia. Kuningas Henrik V:ssä remuamisesta nauttivan Halin täytyy luopua kepeästä elämästään ja kasvaa sotapäälliköksi. Halin on valittava väärän isänsä Falstaffin ja oikean isänsä, kuninkaan, välillä.

Toisaalta Shakespearea kiinnosti se, mitä ihminen tekee, kun hän ei voi enää vaikuttaa kohtaloonsa ja loppu lähestyy. Henrik V:ssäkin Hal ei voi nukkua ennen taistelua ylivoimaista Ranskan armeijaa vastaan. Hän kulkee sotamiestensä parissa ja aamulla – ennen kun tapahtuu ihme ja englantilaiset voittavat, hän pitää Crispianuksen päivän puheensa:

Me harvat, me onnellisen harvat, veljet kaikki.

3. Tee hyviä taloudellisia päätöksiä

Kun vuokranantaja kieltäytyi vuonna 1559 jatkamasta vuokrasopimusta sellaisilla ehdoilla, jotka The Lord Chamberlain’s Men olisi ollut valmiit hyväksymään, seurue purki talvisena yönä teatterirakennuksen. Myytti kertoo, että he siirsivät puutavaran vielä samana yönä jäätyneen Thamesin poikki, mutta todellisuudessa puut varastoitiin talveksi. Shakespeare oli yksi tämän projektin seitsemästä arkkitehdistä, sijoittajasta ja uuden teatterin, Globen, omistajasta.

Menestyttyään seurue osti Blackfriars-rakennuksen Lontoon keskustasta talvikodikseen. Asukkaat vastustivat. Heidän mukaansa teatterista takapihalla seuraisi jumalanpalveluksia häiritsevää soittoa, kaoottista liikennettä, kuljeskelijoita, ruton uhkaa. Seurueelle sijainti oli kuitenkin rahasampo, joka myös nosti näyttelijöiden sosiaalista statusta. Sisätila mahdollisti intiimimmät näytelmät ja uudenlaisen visuaalisuuden, kuten valaisun kynttilöillä, päivän valolla ja kuulla. Shakespearekin teksteihinkin tulee uutta intiimiyttä ja visuaalisuutta.

Shakespeare osallistui seurueen talouden hoitoon. Hän tiesi, miten rahaa tehdään ja hän rikastui samalla kun hänen useat hänen kirjailijakollegoistaan tuhlasivat kaikki rahansa ja kuolivat pennittöminä. Shakespeare kirjoittaa Kuningas Henrik IV:n, toisen osan epilogissa näytelmästä bisnesseikkailuna, johon katsoja on sijoittanut:

Jos keinotteluni ei onnistu, niin joudun minä vararikkoon ja te, hyvät velkojani, saatte tappion kärsiä.

4. Tutki yleisön käyttäytymistä

Globe veti 3000 katsojaa kerralla. Se tavoitti siten enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi kirjat. Teatteria pidettiin potentiaalisesti vaarallisina. Väkijoukko saattoi muuttua väkivaltaiseksi ja rynnätä ylempiensä kimppuun. Puritaanit olisivat halunneet sulkea teatterit kokonaan, koska teatterit kuuluivat samaan kategoriaan kuin baarit, bordellit, uhkapelit ja karhu-tappelut. Vuosia myöhemmin puritaanit onnistuivatkin tavoitteissaan.

Ylhäisölle väkijoukko oli synonyymi roskasakille. Ihmisiä saatettiin pakkovärvätä sotaan heidän tullessaan ulos teatterista. Shakespearekin todisti montaa kertaa tällaisia pakkovärväyksiä ja kirjoitti niistä Henrik V:ssä, jossa Falstaff värvää kyläläisiä armeijaan. Henrik V on ehkäpä jonkinlainen fantasia siitä, miten lordi Essexin huonosti päättynyt Irlannin sotaretki olisi pitänyt mennä. Näin Shakespeare ehkä osui samassa näytelmässä sekä yleisönsä pelkoihin ja haluihin.

Vaikka Shakespeare arvosti yleisöään kirjoittamalla monitasoisia näytelmiä, hän toisaalta tuntui ajattelevan väkijoukoista samalla tavalla kuin ylhäisö. Yhtäältä väkijoukolla on mahti repiä ja tuhota, ja toisaalta se tottelee voimaa ja pakenee väkivallan edessä. Coriolanuksessa ailahtelevat kansalaiset äänestävät juuri sen mukaan mihin heitä manipuloidaan. Julius Caesarissa kansalaisia manipuloidaan retoriikan keinoin. Antonius vaihtaa väkijoukon mielipiteen puheellaan ja toistamalla monta kertaa vastakkaisen ajatuksen:

On Marcus Brutus, nähkääs, kunnon mies.

5. Pohjaa poliittiseen tilanteeseen

Kun asuu diktatuurissa ja tekee taidetta, kuten Shakespeare tai Andrei Tarkovski, täytyy olla varovainen sen suhteen, miten kommentoi ajan poliittista tilannetta, ettei pää joudu seipään nokkaan tai junamatkalle Siperiaan. Shakespearen piti viedä jokainen näytelmä sensuurin tarkastettavaksi ja oli täysin mahdotonta kommentoida senhetkistä poliittista tilannetta.

Mutta sekä historiallisten näytelmien kirjoittaminen että tapahtumapaikan sijoittaminen esimerkiksi Venetsiaan mahdollisti sensuurin kiertämisen ja yhteiskunnallisen kommentoinnin. Julius Caesar on nähty kannanottona siihen, että kuoleman varjostama kuningatar Elisabet kieltäytyi nimeämästä seuraajaansa ja Englannissa pelättiin sisällissodan mahdollisuutta.

Macbeth on näytelmä noidista, skottikuninkaasta, jonka korvaan vaimo kuiskaa moraalittomia ajatuksia. Ja Macbeth on kirjoitettu noidista kirjoittaneelle skottikuninkaalle, Jaakko I:selle, jonka korvaan pelättiin kuiskuttelevan katolinen eli vääräoppinen vaimo Anne Tanskalainen. Kuulusteltuaan itse ”noitia” Jaakko uskoi, että noidat saivat voimansa seksistä paholaisen kanssa. Myös Macbeth on tarina murhasta ja seksistä.

Macbethissa on myös kuuluisa Huomenna, huomenna, huomenna -puhe:

Elämä vaan on varjo kulkevainen,

Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä

Rajuupi aikansa ja katoo sitten;

Tarina on se, hupsun tarinoima,

Täynn’ ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.

Tänään, Shakespearen 450-vuotissyntymäpäivänä, me olemme kunnioittavasti eri mieltä. Näyttelijä ei ollut raukka, eikä hän tule ikinä katoamaan näyttämöltä. Tarinat ovat Shakespearen tarinoimia, täynnä ilmaa, tulta – ja täynnä mieltä.

Lisää Shakespearea:

Kirjailija Miina Supisella on mahtava blogi Shakespearen näytelmistä.

Maksullinen BBC iPlayer (Global) on laittanut eetteriin liudan BBC:n tekemiä Shakespeare-adapataatioita.

Digital Theatre on sivusto, jonka kautta voi ostaa ja vuokrata katseluoikeuden joihinkin kuvattuihin lontoolaisiin teatteriesityksiin – ja siis myös muutamiin Shakespearen näytelmiin.