Ja Oscarin saa… osa II

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pamahtaa suomalaisiinkin tv-ruutuihin maailman suurin elokuvapalkintojen gaala eli Oscarit. Viime vuonna osallistuin Oscar-huumaan kirjoittamalla kaksi postausta, joissa yritin arvata, mitkä elokuvat voittaisivat Oscarin sekä alkuperäisestä käsikirjoituksesta että adaptaatiosta.

Tänä vuonna vaihdan kategoriaa ja yritän ennustaa voittajan lyhytelokuvien kategoriasta, etenkin kun ehdokkaana on suomalainen elokuva – Pitääkö mun kaikki hoitaa? Suomen lisäksi mukana on neljä muuta kilpailijaa – Espanjasta, Ranskasta, Tanskasta ja Englannista. Elokuvat voi ostaa iTunesista.

Aquel No Era Yo (That Wasn’t Me)

Esteban Crespo, Espanja

LOGLINE: Paula, espanjalainen avustustyöntekijä kohtaa afrikkalaisen lapsisotilaan, Kaneyn.

KOMMENTTI: Neljässä ja puolessa päivässä kuvattu ja Goya-palkinnon saanut filmi on sekä sotaelokuva että yhteiskunnallinen elokuva sodan seurauksista. Mutta kaikkein eniten se on tragedia: henkilöt kokevat epäoikeudenmukaista kärsimystä ja katsoja säälii henkilöitä, mikäli pystyy shokin alta tunteita tuntemaan. On jotenkin yllättävää, että Paulasta tulee päähenkilö, koska Paulan aviomies luo alussa suhteen Kaneyhin jalkapallotarroille ja osoittaa muutenkin päähenkilölle ominaista rohkeutta. Ehkä aviomiehen repliikkejä olisi voinut antaa hyvin Paulalle ja siten tunnekokemus olisi voinut olla entistä voimakkaampi.

Avant Que De Tout Perdre (Just Before Losing Everything)

Xavier Legrand & Alexandre Gavras, Ranska

LOGLINE: Miriam jättää väkivaltaisen aviomiehensä ja hakeutuu lastensa kanssa turvaan työpaikalleen – paikalliseen supermarkettiin.

KOMMENTTI: Pidin siitä, että elokuva käsittelee vakavaa yhteiskunnallista ongelmaa – naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suoranaisen väkivallan sijaan se keskittyy näyttämään pako-tarinan, vaikka tällä kertaa takaa-ajaja ei vielä tiedä olevansa takaa-ajaja. Trilleri-genre pysyy alusta saakka voimakkaana. Viehättävää on se, että katsoja hyppää keskelle tarinaa ja tempautuu siksi tehokkaasti tarinan vietäväksi. Jotain on pielessä alusta saakka ja joko tilanteet etenevät tai henkilöt liikkuvat paikasta toiseen luoden voimakkaan jännityksen tunteen. Elokuvan nimikin Juuri ennen kun menettää kaiken on hyvin valittu, koska se kertoo, että Miriam on tärkeässä tilanteessa elämässään ja hän voi joko menettää kaiken tai olla menemättä.

Helium

Anders Walter & Kim Magnusson, Tanska

LOGLINE: Kuoleva poika saa lohtua tarinoista taianomaisesta maasta nimeltä Helium, joita hänelle kertoo sairaalan talonmies.

KOMMENTTI: Kuolemansairaan lapsen ja fantasiamaailman sekoittaminen tuo poikkeuksetta mieleen Veljeni Leijonamielen ja Korpun. Ehkä Heliumin esikuvana onkin on ollut Nangijala, mutta leirinuotiot ovat vaihtuneet leijuviin saariin ja Joonatanista on tullut Enzo, sairaalan talonmies. Kun ajattelee Veljeni Leijonamieltä tulee mieleen sellaisia asioita, kuten ehkä Heliumissakin olisi voinut olla kyse kaksikosta, joilla on jo valmiiksi syvä rakkaussuhde, kuten veljeksistä. Perhepiirissä pitäytyminen olisi voinut lisätä tunnetta. Ehkä päähenkilö olisi voinut olla kuoleva poika, eikä Enzo, kuten se nyt tuntuu olevan. Enzo käsittelee tarinoilla osaksi kauan sitten tapahtunutta veljensä kuolemaa. Tarinat tuntuvatkin enemmän tärkeiltä Enzolle kuin kuolevalle pojalle, vaikka poika toisin väittääkin. Vaikka myönnettäköön, että on omaperäisempää kertoa kuolevasta lapsesta, talonmiehestä ja Heliumista kuin toistaa Astrid Lindgrenin rakastettu tarina.

Pitääkö mun kaikki hoitaa? (Do I Have to Take Care of Everything?)

Selma Vilhunen & Kirsikka Saari, Suomi

LOGLINE: Sini yrittää epätoivoisesti saada perheensä valmiiksi häihin, mutta sekä hänen aviomiehensä että lapsensa häiritsevät hänen yrityksiään.

KOMMENTTI: Nauroin ääneen, kun mies muotoilee partaansa tai kun lapset ilmestyvät paikalle naamiaisasuissa. Kuten jo elokuvan nimi – Pitääkö mun kaikki hoitaa? – antaa ymmärtää kyse ei ole vain lapsiperheen vaikeasta aamusta, vaan taustalla on isompi yhteiskunnallinen aihe – naisten ja miesten erilaiset roolit perheessä. Naisten odotetaan hoitavan kotiin liittyvät asiat, kun taas miehelle on ok vain nauttia rauhassa aamukahvia ja keskittyä sanomalehden lukemiseen. Naisen täytyy huolehtia, että lapsille löytyy puhtaat vaatteet ja miehen ei tarvitse erottaa edes mekkoa yöpaidasta. Hauskuuden lisäksi elokuvassa on paljon erityistä, jotka erottavat sen hyvällä tavalla muista ehdokkaista, kuten  lämminhenkinen sävy ja persoonallinen ilmaisu suhteessa muihin ehdokkaisiin.

The Voorman Problem

Mark Gill & Baldwin Li, Englanti

LOGLINE: Psykiatri kutsutaan vankilaan tutkimaan vanki nimeltä Voorman, joka uskoo olevansa jumala.

KOMMENTTI: Elokuvan tähti on Konttorista ja Hobitti-elokuvista tututuksi tullut Martin Freeman. Tarinan komedia syntyy sen yliluonnollisesta elementistä – pakkopaitaan sidottu vanki onkin jumala ja hän kohtaa rationaaliseen järkeen luottavan psykiatrin. Jännää tässä elokuvassa on se, että se ei ehkä tunnu lyhytelokuvalta, vaan pitkän elokuvan alulta ja ehkä se on osaksi sellaiseksi tarkoitetuttukin. Se virittelee sellaisia teemoja, kuten ”viihde toisten kustannuksella”. Elokuvan lopussa psykiatri huomaa olevansa pakkopaidassa ja jumala on ottanut psykiatrin elämän itselleen. Kun tuo kiehtova keskeinen ongelma syntyy, elokuva päättyy. Ehkä tekijät tietävät, miten tarina jatkuu ja nyt Oscar-ehdokkuuden jälkeen on helpompaa löytää rahoitusta puuttuvalle osalla.

Ja Oscarin saa… Selma Vilhunen ja Kirsikka Saari!

Tuffi Filmsin elokuva on Elli Toivoniemen tuottama ja sen voi katsoa vielä muutaman päivän ajan Yle Areenasta.