Kaksi veljestä – taiteilija ja insinööri

Toinen kirjoittaa elokuvaa kukista ja siitä, ettei elämässä tapahdu juuri mitään. Toinen kirjoittaa trilleriä nimeltä 3. Siinä sarjamurhaaja, poliisi ja uhri ovat sama henkilö, mutta eivät tiedä sitä. Ensimmäinen veljeksistä pitää käsikirjoitusoppaita joutavina. Toinen veljeksistä on inspiroitunut käsikirjoitusseminaarissa oppimistaan periaatteista.

Taiteilijan nimi  on Charlie. Insinöörin nimi on Donald. He ovat kaksoset Adaptation-elokuvassa. He ovat vähän niin kuin Bill Gates ja Steven Jobs. Gates, PC ja Windows ovat leimautuneet insinöörien leiriin, kun taas Jobs, Apple ja OS X kuuluvat taiteilijoiden piiriin.

Väitän, että Charlie ja Donald, fiktiiviset käsikirjoittajaveljekset edustavat oikean käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin kahta puolta. Väitän, että kaikissa kirjoittajissa ovat nämä kaksi puolta. Minä tunnistan ne itsessäni, vaikka olenkin selvästi enemmän Donald kuin Charlie.

Euroopan taide, Amerikan bisnes

Kahtia jako näkyy myös mantereiden tasolla. Eurooppa on perinteisesti nähty vakavasti otettavan taide-elokuvan kotipaikkana, kun taas Amerikka on liitetty kevyeen viihde-elokuvaan. Eurooppalaisen elokuvan perinteen on koettu kiinnittyvän enemmän valokuvaukseen, taidesuuntauksiin ja kansalllisiin projekteihin, kun taas Hollywoodissa elokuvanteko on globaalien yritysten bisnestä.

Hollywoodin maine nähdään blockbuster-elokuvien valossa. Nuo elokuvat on suunnattu teini-ikäisille ja maailmanlaajuiselle yleisölle. Nykyään blockbusterit tehdään myös Kiinan markkinoita ajatellen. Tästä syystä kiinalaiset eivät enää voi olla tarinan konnia. Niinpä World War Z:n romaanissa Kiinasta alkanut epidemia alkaakin elokuvassa Intiasta.

Pinnallisia pellejä ja taidepaskaa

Insinöörikirjoittajat katsovat ohjekirjasta sen, miten jokin kirjoitetaan, laskevat juonikäänteiden kohtia, kehittävät eteenpäin kulkevia tarinoita ja keksivät loistavia premissejä. Taiteilijakirjoittajat synnyttävät teoksen tyhjästä, tekevät löytöretken itseensä, hengittävät henkiöiden kanssa ja kirjoittavat kiehtovaa dialogia.

Insinöörikirjoittajien mielestä taitelijat tekevät ”eurooppalaista taidepaskaa” ja taitelijakirjoittajien mielestä insinöörit toistavat ”mekaanisesti Hollywood-kliseitä”. Taiteilija Charlie on vakavalla asialla pohtiessaan kukkiaan, kun taas insinööri Donald nähdään pinnallisena pellenä, jonka työllä ei ole mitään arvoa.

Mutta kyllä insinööritkin haluaisivat pystyä tuottamaan eläviä henkilöitä ja taiteilijat haluaisivat pystyä luomaan kiehtovan tarinan. Adaptationissa ”writer’s blockista” kärsivä Charlie haluaisi saada käsikirjoituksensa tehtyä ja myytyä sen miljoonalla dollarilla, kuten hänen veljensä tekee melko kivuttomasti.

Ja mitä Charlie tekee?

Hän osallistuu käsikirjoitusguru Robert McKeen seminaariin. Luento on hänen ”syvin luolansa”, siihen astisen elämänsä alin kohta, pimein hetki. Mutta silloin hän tekee sen yhden asian, mitä taiteiilijakirjoittajan pitäisi tehdä koko ajan. Mennä kohti heikkouksiaan, miettiä rakennetta, suunnitella tarinaa. Kirjoittaa outlinea. Kun taas Donaldin ja insinöörikirjoittajan pitäisi unohtaa rakenteet ja antaa vain palaa. Tuoda tavaraa sisältä ulos, eikä päinvastoin. Kirjoittaa tarina viikossa, ”oksentaa” se kaikki samantien paperille.

Se on maailman vaikein asia. Itse en osaa olla analysoimatta ja pohtimatta tarinoiden  rakenteita. Sen todistaa tämä blogikin. Ja niin minun olisi tehtävä saadakseni aikaa kunnollista kirjoitusjälkeä, mennä heikolle jäälle, sen sijaan, että piilottelisin heikkouksiani. Niin ollen taiteilijakirjoittajan on varmasti jo vaikea lukea edes tätä blogia, koska se sotii hänen ajatteluaan vastaan. Juuri siksi hänen kannattaisi lukea tätä blogia.

Konseptuaalinen ja intuitiivinen kirjoittaja

Aivotutkijoiden mukaan aivot voidaan jakaa konseptuaaliseen ja intuitiiviseen tilaan. Kun ihmisellä on konseptuaalinen tila on päällä, hänen intuitiivinen tilansa kytkeytyy pois päältä. Hollywood-käsikirjoittaja Corey Mandellin mukaan kirjoittajien on opittava tunnistamaan, missä tilassa on, ja kytkemään itsensä toiseen tilaan aina tarvittaessa.

Kun intuitiivinen kirjoittaja kokeilee olla konseptuaalinen kirjoittaja tai konseptuaalinen intuitiivinen, se tuntuu lähtökohtaisesti väärältä. Oma teksti tuntuu huonolta ja vieraalta. Mandellin mukaan asia vaatiikiin usein kuukausien harjoittelua.

Minäkin harjoittelin. Harjoittelin tällä blogitekstillä intuitiivista kirjoittamista. Kirjoitin tämän blogitekstin niin nopeasti kuin kykenin.