Ja Oscarin sai…

Viime blogitekstissäni yritin arvata elokuvaa, jolle Akatemia tulisi antamaan pystin parhaasta adaptaatioista. Akatemia ei kuitenkaan antanut palkintoa Lincolnille. Sen sai Argo, joka sai myös parhaimman elokuvan Oscarin. Argon kauta Akatemia palkitsi tavallaan koko Hollywoodin, koska kyseisessä elokuvassa Hollywood osallistuu CIA:n panttivankien vapautusoperaatioon. Samalla se palkitsi kaupallisesti menestyneimmän elokuvan. Minä olisin antanut palkinnon ensikertalaisille ja pienen budjetin elokuvalle The Beasts of the Southern Wild.

Päätin vielä tutustua toiseenkin kategoriaan eli parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kategoriaan. Voittaja on jo selvillä. Akatemia antoi Oscarin Quentin Tarantinon elokuvalle Django Unchained. Tämän tekstin lopussa kerron kenelle minä olisin antanut Oscarin.

Rakkaus

Käsikirjoittaja Michael Haneke

LOGLINE: Elämänsä viimeisinä kuukausina eläkkeellä oleva 80-vuotias musiikinopettaja kokee sairaskohtauksen. Se heikentää sekä hänen terveyttään että elämänlaatuaan. Hän on ollut yhdessä kuusikymmentä vuotta miehensä Georgesin kanssa. Kun Georges hoitaa yhä onnettomaksi muuttuvaa Annea, pariskunnan yhteiselämän luonne muuttuu peruuttamattomasti.

KOMMENTTI: Ehkä Michael Haneke on tämän ajan Ingmar Bergman. Ainakin jokin Rakkaus-elokuvassa tuntuu sanovan niin, ja elokuva tuo mieleen jostain syystä Mansikkapaikan. Haneke on kuitenkin Haneke, eikä kukaan muu. Tässäkin elokuvassa hän pohtii elokuvilleen tyypillisesti vieraantumista itsestään, vieraantumista muista sekä kielen kyvyttömyyttä kommunikaation välineeksi. Tällä kertaa kommunikaation katkoksen tuottaa niin vanhuus kuin demantia. Haneke voi olla tämän ajan Bergman, mutta ehkä hän onkin tämän ajan Bertolt Brecht, koska hän ei käytä klassisen draaman katharsista, eikä suostu siihen, että katsoja on pelkkä kuvia nauttiva tapakuluttaja, vaan pyrkii saamaan katsojan myös ajattelemaan.

Django Unchained

Käsikirjoittaja Quentin Tarantino

LOGLINE: Saksalainen palkkionmetsästäjä Dr. King Schultz ostaa orjan nimeltä Django ja lupaa tälle vapauden, kunhan hän ensin auttaa Schultzia jäljittämään etsimänsä rikolliset.  Djangolla on vaimo, joka on myyty pois vuosia sitten. Nyt yhteistyö Schultzin kanssa antaa mahdollisuuden Djangolle löytää hänet jälleen.

KOMMENTTI:  Niin kuin niin monet Quentin Tarantinon elokuvista, niin myös tämä elokuva oli jonkinlainen pastissi ja homage alkuperäisgenrelle. Tällä kertaa pohjateksteinä ovat olleet lännenelokuvat ja etenkin spagettiwesternit. Perusajatus on kiinnostava. Musta palkkionmetsästäjä kostoretkellä valkoisia orjanomistajia vastaan. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että Tarantino onnistuu luomaan elokuvan, jonkalaisia rakasti katsoa pikkupoikana. Elokuvassa on jotakin sellaista nostalgista, jotakin, mikä saa pitämään tarinasta ja kaiholla muistelemaan vanhojen länkkärien voimaa.

Lento

Käsikirjoittaja John Gatins

LOGLINE: Kun lentäjä Whip Whitaker ilmoittautuu lennolle ryypättyään yön, hänen miehistönsä epäilee, ettei hän ole kykenevä puikkoihin. Maahansyöksyn aikana hän suorittaa sarjan rohkeita liikkeitä, jotka pelastavat lähes kaikki lentokoneessa olleet matkustajat. Whitaker julistetaan sankariksi… kunnes pakkolaskupaikalla otettu verikoe paljastaa sekä alkoholin että huumeet hänen elimistössään.

KOMMENTTI: On hieman yllättävää, että Lento on päätynyt näiden elokuvien joukkoon, koska se on loppujen lopuksi aika perusdraamaa. Se voi hyvin olla tv-elokuva ilman siinä olevaa spektaakkelimaista lentokoneen maahansyöksyä. Lentokoneen putoamisen jälkeen Lento on melko yllätyksetön kuvaus alkoholistista, joka ei suostu myöntämään ongelmaansa. Se ei tee siitä missään tapauksessa huonoa tai epäkiinnostavaa elokuvaa, se vaan on ympäröity aika kovatasoisilla elokuvilla.

Moonrise Kingdom

Käsikirjoittajat Wes Anderson & Roman Coppola

LOGLINE: Suzy asuu perheensä kanssa itärannikon majakkasaarelle. Hän on voittanut kaksitoistavuotiaan Samin sydämen, orvon partiolaisen, joka viettää kesänsä läheisellä leirillä. Vuoden kuluttua heidän ensimmäisestä tapaamisestaan, he kaksi ovat tulleet läheisiksi kirjeenvaihdon kautta. Kun Sam palaa jälleen leiriin, heidän suunnitelmansa on paeta yhdessä erämaahan.

KOMMENTTI: Kuten Hanekella ja Tarantinolla, niin myös Wes Andersonilla on oma tunnistettava tyylinsä. Minulla on ollut välillä hankalaa katsoa joitakin hänen elokuviaan juuri tuon tyylin takia, ei kaikkia. Moonrise Kingdomissa tyyli on juuri kohdallaan. Voisi jopa sanoa, että Andersonin tyyli ja sarjakuvamainen, koominen fantasiamaailma sopivat niin hyvin elokuvan tarinaan ensimmäisestä rakastumisesta, että se nostaa elokuvan aivan uudelle tasolle. Elokuvan visuaalisuutta ja musiikia huomaa muistelvansa vielä elokuvan jälkeenkin ja se on aina hyvä merkki.

Zero Dark Thirty

Käsikirjoittaja Mark Boal

LOGLINE: Kun New Yorkin terrori-iskujen jälkimainingeissa Osama bin Ladenin löytäminen tuntuu kuivuvan kasaan, päämäärätietoinen CIA:n agentti aloittaa kivuliaan, vuosikymmeniä kestävän etsinnän löytääkseen Al-Qaidan johtajan. Terrorismin kokeminen henkilökohtaisesti auttaa Mayaa suuntamaan tutkimuksiaan ja luottamaan vaistoihinsa meneillään olevassa ajojahdissa.

KOMMENTTI: Paras käsikirjoittajapari olisi varmaan sellainen, jossa toinen osapuoli olisi toimittaja ja toinen käsikirjoittaja. Toimittaja osaa kehittää loistavia ideoita ja aiheita sekä on haka tekemään tutkimustyötä, kun taas käsikirjoittajalla on draama halussaan. Mark Boalissa henkilöityvät molemmat. Zero Dark Thirty -elokuva on yhdistelmä tutkivaa journalismia ja draamaa. Boal ehkä edustaa uudenlaista Hollywoodin ”narratiivisen journalismin” -genreä, jossa kuitenkin tehdään ensisijaisesti fiktiota, eikä faktaa. Mielenkiintoista on se, että Osama bin Ladenin löytämisestä ylpeä CIA ei avasi arkistonsa Boalille ja ohjaaja Kathryn Bigelowille, mutta koki suuren nöyryytyksen ja skandaalin, kun elokuvantekijät aloittivatkin elokuvansa 20 minuutin kidutuskohtauksella.

Ja Oscarin sai… Django Unchained.

Minä antaisin Oscarin Rakkaudelle.