Kannattaako käsikirjoittajan kirjoittaa romaani?

Elokuvakäsikirjoituksen saaminen tuotantoon voi olla äärimmäisen hankalaa ja viedä vuosia.

Kun tutkii valkokankaalle ilmestyviä elokuvia, huomaa että suurin osa niistä pohjautuu kirjaan, kuten esimerkiksi Twilight- ja Bourne- elokuvat sekä Hunger Games, tai suomalaisista Miss Farkku-Suomi, Risto Räppääjä- ja Vares-elokuvat.

Miksei sitten itsekin kokeilisi saada tarinaansa elokuvaksi kirjoittamalla siitä ensin kirjan?

Ensin oli

Hunger Games

Sitten oli

Onko romaanilla paremmat mahdollisuudet kuin käsikirjoituksella?

Suomessa tehdään kaiketi noin 20-30 pitkää kotimaista elokuvaa vuodessa, kun taas kustantamot julkaisevat suurin piirtein 150 kaunokirjallista teosta vuodessa.

Toisaalta kustantamo julkaisee vain pari esikoisromaania vuodessa, joten pääseminen tuohon pieneen joukkoon on aika saavutus. Toisekseen romaaneja todennäköisesti tarjotaan kustantamoille ihan eri laajuudessa kuin käsikirjoituksia tuotantoyhtiölle.

Mutta totta on sekin, että kustantamot julkaisevat monipuolisemmin eri genrejä ja ehkä kirjan elinkaari voi olla pidempi kuin elokuvan. Filmi voi flopata avajaisviikonloppuna. Joka tapauksessa romaanin kirjoittajalle on ainakin tarjolla vertaistukea, kursseja ja arvostelupalveluita.

Parrasvaloista oli ensin romaani

Kirjoittajalle voi olla hauskempaa (vaikkakin työläämpää) kirjoittaa yksien markkinoiden sijaan kaksille markkinoille. Kun elokuvaprojekti oli vastatuulessa, voi saada voimaa siitä, että romaanin kirjoittaminen on siitä erillinen ja vapaa projekti. Kirjoittaja saa synergiaetua kahden eri lajityypin avulla. Hän voi käydä dialogia sekä elokuvakäsikirjoituksen että romaaniversion kanssa.

Kirjoittaja voi tutustua henkilöihin ja tarinan maailmaan kahdelta eri suunnalta, kahdella eri rintamalla, ja kaikki se on tärkeää ja arvokasta kirjoitustyössä, tutustuminen, kokeilu ja tarinan löytäminen. Toisaalta tietyt ratkaisut ja rakenteet, jotka toimisivat elokuvassa, eivät välttämättä toimi lainkaan kirjassa. Tuloksena voi olla käsikirjoituksen ja romaanin sekasikiö.

Romaani tarjoaa kirjaimellisesti enemmän työstettävää materiaalia. Romaanimuodon kautta voi ymmärtää paremmin tarinan taustat ja eri vivahteet. Elokuvantekijät John Sayles ja Ingmar Bergman kirjoittivat useista elokuvistaan itselleen tarkoitetun romaaniversion ennen käsikirjoituksen tekoa.

Charlie Chaplin kirjoitti Parrasvaloista laajan julkaisemattoman romaanin, Footlights, ennen kuin filmasi tarinan elokuvaksi.

Tskekkaa kaksi Footlightsin sivua.

Rajaton budjetti

Romaanimuodon myötä kirjoittaja on vapaa käyttämään ”huippukalliita erikoistehosteita”, kuljettamaan henkilöitä eksoottisiin paikkoihin tai menneisiin aikakausiin, joihin elokuvan tai tv-sarjan tekijöillä ei välttämättä ole varaa.

Gladiaattorien taistelulaivanäytös muinaisen Rooman Colosseumilla maksaa romaanin sivuilla saman verran kuin maksaisi nykyaikaan sijoitettu dialogin pätkä.

Tapaus Tanssii susien kanssa

Adapting SidewaysAdaptating Sideways -kirjan (käsittelee käsikirjoituksen muuntamista romaaniksi) kirjoittajat kustannustoimittaja Charlotte Cook ja käsikirjoittaja Jon James Miller ovat pohtineet sitä, että toisinaan romaanisovituksessa voi olla kyse myös näkyvyyden ja arvostuksen saamisesta kirjailijana, jotta pystyy edistämään elokuvaprojektiaan käsikirjoittajana.

Cook ja Miller käyttävät esimerkkinä kuuluisaa tapausta: Hollywoodissa toiminut käsikirjoittaja Michael Blake kirjoitti 80-luvun puolivälissä elokuvakäsikirjoituksen nimeltä Tanssii susien kanssa. Käsikirjoitus ei herättänyt kiinnostusta studioissa.

Blake oli kuitenkin tutustunut silloin vielä varsin tuntemattomaan näyttelijään, Kevin Costneriin. Hän kehotti Blakea kirjoittamaan käsikirjoituksen romaaniksi. Costner arveli, että käsikirjoituksen mahdollisuudet päästä tuotantoon kasvaisivat, kunhan se ensin noteerattaisiin Hollywoodin ulkopuolella.

Blake noudatti Costnerin neuvoa, mutta kirjan hylkäsi suuri joukko kustantamoja. Kun se viimein julkaistiin, romaani voitti useita palkintoja. Blake sai paljon faneja kirjalleen. Hollywoodissa kiinnostuttiin. Elokuvaoikeudet ostanut Costner ja Blake pääsivät elokuvan tekoon.

Myöhemmin Blake vastaanotti Oscarin parhaasta romaaniadaptaatiosta. Hauskaa asiassa oli se, että kyse ei ollutkaan romaanin adaptaatiosta, vaan käsikirjoituksen novelisaatiosta.

Uuden taidon oppiminen

Uuden taidon oppiminen on virkistävää kirjoittajalle, oli se sitten romaanin, näytelmän tai pelin kirjoittaminen. Minäkin olen ennen kaikkea opiskelija romaanin kirjoittamisen suhteen.

Uuden taidon oppiminen on myös turhauttavaa, koska se on niin, niin, niin vaikeaa. Olen  sisäistänyt syvästi sen, miten elokuvakäsikirjoitus kirjoitetaan. Romaanin kirjoittaminen vaatii kaikenlaista muutakin, kuten paikan kuvausta, kertojan ja henkilöiden mielenliikkeiden kuvausta eli ajatusääntä. Nämä eri osa-alueet tuntuvat käsikirjoittamisen valossa virheiltä. On vaikea oppia pois vanhasta.

Elokuvakäsikirjoituksessa kuvaus, musiikki, äänet, puvustus, lavastus, näyttelemnen ja leikkaaminen ovat romaanin nähden vain lyhyitä viittauksia. Käsikirjoitus luo puitteet ryhmälle lahjakkaita ihmisiä toteuttaa omaa taidettaan.

Kirjailijan on täytettävä koko tuotantoryhmän työnkuva. Hän on kuvaaja, ohjaaja, äänisuunnittelija, lavastaja, reksvisitööri, puvustaja ja leikkaaja. Kun käsikirjoittaja jättää auki ja tilaa muille tekijöille, kirjailija täyttää ja luo kaiken itse.

Novelisoijat muuntavat työkseen

Opiskelin romaanin kirjoittamista Oriveden opiston kurssilla. Sen jälkeen olen opiskellut romaanimuotoa omatoimisesti, esimerkiksi tutustumalla siihen, mitä yhdysvaltalaiset novelisaatioiden kirjoittajat kertovat työstään. Hehän muuntavat työkseen käsikirjoituksia romaaneiksi.

Ensin oli

Sitten oli

Piano

Tulevissa postauksissani käsittelen seuraavaksi, mitä käsikirjoittajalta vaaditaan, että hän kykenee muuntamaan käsikirjoituksensa romaaniksi. (Samalla lähetän muitakin postauksia, joissa käsittelen laajemmin kirjoittamiseen, kirjoihin ja elokuviin liittyviä aiheita.)

Oletko lukenut novelisaatiota?

Omistatko suosikkielokuvasi tai tv-sarjasi kirjan muodossa? Kuulutko niihin yli puoleen miljoonan HALO-pelin faniin, jotka on pelanneet pelit läpi, mutta halusi lukea tarinat uudelleen kirjojen muodossa?

Näitkö Finlandia-palkitun Sofi Oksasen Puhdistuksen ensin näytelmänä, hankit romaanin, kun se ilmestyi ja myöhemmin kävit katsomassa tarinan elokuvana? Oletko lukenut yhtään suomalaista novelisaatiota? Mitä ajattelit Jane Campionin Piano-elokuvan romaaniversioista, kun siitä uupui Michael Nymanin musiikki?