5 kirjaa, jotka ovat muuttaneet minua

Kirjat dramatisoivat monesti maailmaa muuttaneita tapahtumia. Mutta kirjakin voi kaiketi muuttaa maailmaa. Eikö kirja omaa samankaltaista voimaa kuin penisilliinin keksiminen, Franz Ferdinandin salamurha tai Rosa Parksin kieltäytyminen luovuttamasta bussissa istumapaikkaansa valkoiselle miehelle 1. joulukuuta 1955?

Kirjat ovat muuttaneet käsityksiämme maailmasta perustavanlaatuisesti, kuten vaikka Chalrles Darwinin Lajien synty tai Sigmund Freudin Unien tulkinta. Kirjat ovat olleet määritteleviä hetkiä jollekin asialle, liikkeelle tai ideologialle, kuten Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli. 

Romaanitkin ovat saaneet ihmisiä tekemään radikaaleja asioita, kuten Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. Romaani sai ilmestyttyään kymmenet nuoret ihmiset tekemään itsemurhan kirjan päähenkilön tavoin.

Vaikeampi kysymys onkin, että mitkä kirjat ovat muuttaneet minua itseäni. Ehkä ainakin nämä viisi teosta ovat sen tehneet.

Bob Dylan Lyrics1. Bob Dylan: Lyrics 1962-1985.

Laulujen kootut sanoitukset rohkaisivat minua ryhtymään kirjoittajaksi. Sanoissa oli voimaa ja tunnetta. Ne tuntuivat tärkeiltä. Ehkä minulle kävi samalla tavalla kuin käy kertojalle maestron omassa laulussa Tangled Up In Blue.

Then she opened up a book of poems
And handed it to me
Written by an Italian poet
From the thirteenth century
And every one of them words rang true
And glowed like burnin’ coal
Pourin’ off of every page
Like it was written in my soul from me to you
Tangled up in blue

Nykyään ajat ovat toiset ja kaikki sanoitukset löytyvät netistä.

2. Täällä pohjantähden alla

Väinö Linnan trilogia näytti  poikkeavan näkökulman sisällissodan tapahtumiin kuin se, mitä Lohjalla Anttilan yläasteen historian oppikirjat siitä kertoivat. Trilogian luettuani ymmärsin jotain siitä kuka minä olin, mitkä olivat omat taustani – ja ymmärsin ennen kaikkea kirjojen arvon. Halusin opiskella kirjallisuutta.

Ehkä myöhemmin samalla tapaa (vähemmän omakohtaista) silmiä avaavaa oli JFK-elokuva, joka antoi virallisesta totuudesta poikkeavan kuvan John F. Kennedyn salamurhasta.

Tarkkailla ja rangaista3.  Tarkkailla ja rangaista

Ensimmäisenä vuotena yliopistossa olin lähteä takaisin tehtaalle töihin. Sitten käsiini osui Michel Foucault’n teos ja ne ensimmäiset sivut keskiaikasesta kidutuksesta ja kuolemanrangaistuksesta saivat minut kiljahtelemaan ”onnesta”, että voiko tutkimus olla tämmöistä. Olin aivan myyty ja jatkoin opintoja.

(Ok, osallistuin kyllä myös parille huippumielenkiintoiselle luennolle ja sain liudan mukavia kavereita.)

Pelon maantiede4. Pelon maantiede

Anja Kaurasen romaanissa radikalisoitunut feministiryhmä tekee iskuja patriarkaattia vastaan. Romaanin lukeminen, tutkiminen, tutkimiseen liittynyt kirjallisuus sekä oppiaineen opettajat tekivät minusta feministin.

Vihan ja katkeruuden esseet5. Vihan ja katkeruuden esseet

Antti Nylénin essee sai minut lopettamaan lihansyönnin. Mutta liha, minun lihani, oli heikko ja palasin lihansyöjäksi. Nyt ainakin tiedän, että olen moraalisesti väärässä ja Nylén oikeassa. Ja jonain päivänä luen sen pirskatin esseen uudestaan ja teen mitä minun täytyy tehdä.

Entä sinä?

Mitkä elokuvat tai näytelmät ovat muuttaneet sinua? Onko Wiillä tai Kinectillä pelaaminen saanut sinut telkkarin edestä maratonille? Onko valokuva saanut sinut vaihtamaan mielipiteitäsi, kuten amerikkalaisille kävi heidän nähtyään Nick Utin valokuvan lapsista juoksemassa pois napalmi-iskun keskeltä?

6 thoughts on “5 kirjaa, jotka ovat muuttaneet minua

  1. Tosi vaikea kysymys tuo, että mitkä kirjat ovat muuttaneet minua. Tulee mieleen hyviä kirjoja ja kirjoja, joista tykkään, mutta ovatko ne sellaisia, jotka olisivat muuttaneet minua? Eivät. Yksi kuitenkin tulee mieleen: Diana Wynne Jonesin Tuli ja myrkkykatko -romaani. Muistan kun luin sen varhaisteininä. Lukukokemus oli tajuntaaräjäyttävä. Kirja oli äärimmäisen häiritsevä. En lukenut sitä kahteenkymmeneen vuoteen, mutta ajattelin aina välillä. Kun luin sen muutama vuosi sitten uudestaan, kokemus oli yhtä omituinen. Sillä ensimmäisellä kerralla jotain ajattelutavassa muuttui. Luulen, että tajusin sen, kuinka monella eri tavalla sanoilla voi vaikuttaa. Myös luomalla epämiellyttäviä tunteita. Vieläkin, kun ajattelen Tuli ja myrkkykatkoa, tulee outo olo :D!

  2. Kiitos kommentista! Se on totisesti vaikea kysymys, että mikä kirja on muuttanut itseä. Omissa valinnoissanikin on sellaisia, jotka ovat kannustaneet minua pysymään vain valitulla elämisen linjalla tai kannustaneet ylittämään jonkin tietyn rajapyykin.

    Huikea juttu, että Tuli ja myrkkykatko -romaani on muutanut jotain ajattelutavassasi ja saa vielä olosi oudoksi pelkästään sitä ajattelemalla!!!

    Erittäin mielenkiintoinen pointti on se, että epämiellyttävillä tunteillakin voi vaikuttaa. Koemme paljon negativisisia tunteita elämässämme, kuten stressiä, häpeää, myötähäpeää, kärsimystä, ällötystä ja sadismia. Siten ne ovat luonnollinen osa tarinoita. Sadismia tunnemme, kun jollain tapaa epäsympaattinen henkilö kärsii. Henkilö voi olla pahaa tahtova, juonittelva tai antisosiaalinen vastuunpakoilija. Oli syy mikä hyvänsä (mutta me lukijana haluamme hänen kärsivän tai jopa tuhoutuvan), ja sitten kun tuo henkilö kärsii, tunnemme nautintoa, joka on itse asiassa sadismia. Me emme ehkä halua myöntää sitä tsellemme, koska sadismi on niin negatiivinen tunne. Häiritsevä kirja on jo sitten tietysti vielä ihan oma lukunsa!

  3. Joo, oli kieltämättä valaiseva tunne, kun tajusi, miten sanoilla voi tehdä toisen olon myös epämukavaksi, tai sillä tunnelmalla, jonka sanat välittävät. Lapsena kun lukee vain kaikkea kivaa – ja se on kyllä tarkoituskin – ja ehkä jotain jännittävää, mutta siinä vaiheessa kun siirrytään outojen ja häiritsevien tarinoiden kohdalle, muuttuu kyllä joku juttu lukemiseen ja teksteihin liittyen. Tai ainakin minulla muuttui. Oletko muuten lukenut Tuli ja myrkkykatkon? Jos et, niin lue. Toimii vielä näin aikuisiälläkin😉.

  4. En ole lukenut sitä. Täytyy lukea. Mukavaa saada kirjavinkkejä ja aikamoinen suositus tämä näin! Hui!

  5. Kutkuttava aihe tämä, ja sopivasti vaikea. Täytyy miettiä asiaa ja ehkä blogatakin tästä. De Beauvoirin tuotanto kyllä taitaa nousta henkilökohtaiselle listallenikin, löydän siitä jotakin tavatonta ja voimauttavaa ja samalla omituisella tavalla kovin tuttua.

    Mulle kävi vähän samoin Nylénin kirjan kanssa. En lopettanut lihansyöntiä, mutta olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että minä olen tässä asiassa väärässä ja hän oikeassa. Se on vähän tuskallinen tieto.

  6. Kiitos kommentistasi ja blogistasi!

    Se on jo tavatonta, että kirja voi voimaannuttaa. Hyllyssä odottavat lukemista viisi De Beauvoirin muistelmateosta. Toivottavasti eivät odota enää kauaa.

    Psykoanalyyssissa (en ole ekspertti, mutta näin olen ymmärtänyt) tarina voi eheyttää. Potilas on kehittänyt rikkoavan tarinan itsestään ja psykoanalyytikko auttaa potilasta kehittämään korjaavan tarinan. Aika huikeaa! Olisi mielenkiintoista pohtia, mitkä tarinat ovat olleet vahingollisia yhteiskunnallisesti ja sen jälkeen – minkälainen tarina voisi eheyttää lukijan siitä.

    Jos päätät blogata sinua muuttaneista kirjoista, niin jään mielenkiinnolla odottomaan listaasi!

Kommentointi on suljettu.