Kenen elokuvia tutkit, sen maailmaa tuotat

Kun kävin New Yorkissa, jäin pois Harlemin asemalla. Oli kesäkuun 19. päivä ja kaduilla kulki paraati. Pysähdyin Apollo-teatterin kohdalla ja kysyin vieressä seisovalta naiselta syytä juhlintaan. Kyseessä oli Juneteenth. Juhlittiin orjuuden loppumista.

Kesäkuun 19. päivänä1865 viimeisetkin orjat Texasissa saivat lopulta tiedon orjuuden lakkauttamisesta ja sen myötä vapauden – tosin kaksi ja puoli vuotta myöhässä, sillä kukaan ei ollut kertonut heille vapauttamisesta. Vieressä seisova nainen oli tuonut tyttärensä Washingtonista Harlemiin opettakseen tälle mustien historiaa. Samalla myös minulle.

Sokea ja tietämätön

Jokainen Harlemin kadulla myytävä kirja oli mustan kirjoittama. Miten minä en tuntenut yhtäkään niistä, saati tunnistanut kirjailijan nimeä? Apollo-teatterissakin mustat näyttelivät mustille mustia puhuttelevaa näytelmää. Toisaalla oli teatteri valkoisille ja valkoisia puhutteleva näytelmä. Tajusin yhtäkkiä hyvinkin selvästi, että olin valkoinen. Siihen valkoisuuteeni liittyi sokeutta ja tietämättömyyttä.

Salaam BombayMonsoon WeddingNamesake

Tuntematon ja näkymätön

Jatkoin matkaa Columbian yliopiston liepeille, jossa sijaitsi yöpaikkani. Se oli iranialaisamerikkalaisen professorin Hamid Dabashin luona. New York -kokemuksen tästä tekee sen, että Dabashin seinänaapuri oli Mira Nair, intialainen elokuvaohjaaja, joka on tehnyt sellaiset suosikkifilmini kuin Salaam Bombay!, Monsuunihäät ja Kaima.

Dabashi on kirjoittanut useita kirjoja elokuvista. Hän kertoi myös toimineensa Ridley Scottin neuvonantajana Kingdom of Heaven -elokuvan kohdalla. Dabashin mukaan Iranissa tehdään joka vuosi yli 80 elokuvaa. 80! Mietin, että miten oli mahdollista, etten ollut nähnyt pitkään aikaan yhtään iranilaista elokuvaa? Miksi suuri elokuvamaa oli minulle tuntematon ja näkymätön? Onneksi Dabashi lahjoitti elokuvakirjansa.

Hamid DabashiHamid DabashiHamid Dabashi

Naiset ja ei-länsimaalaiset

Elokuvan tarina -tv-sarjassa oli monia upeita piirteitä, kuten esimerkiksi sitä, että Mark Cousins pyrkii ottamaan esille niin naisten tekemiä elokuvia sekä ei-länsimaalaisia elokuvia. Samalla, kun oli jännittävää oppia Yasujirō Ozusta, Youssef Chahinestä, Satyajit Raysta, niin minulle oli myös täysin uutta se, että Hollywoodin alkuaikoina suurin osa käsikirjoittajista oli naisia, kuten Lois Weber, Frances Marion, Adela Rogers St. Johns, Bess Meredyth ja Anita Loos.

The Story of FilmThe Story of Film

Miehinen katse peleissä

Olin pelaamatta tietokonepelejä kaksikymmentä vuotta. Viime vuonna ostin Xboxin voidakseni tutkia pelejä kirjaani varten. Yllättävää oli se, että pelit olivat edelleen selvästikin vain miehille tehtyjä. Grafiikka oli silmiä hivelevää, mutta muuten mikään ei ollut muuttunut 20 vuodessa. Elokuvateorian puolelta pälkähti hyvin nopeasti mieleeni Laura Mulveyn käsite ”miehinen katse”. Pelin tarinan kautta katsoin maailmaa miehisen perspektiivin kautta.

Olin vähän huolissani ja etsin netistä, että oliko muita, joita asia vaivasi. Löysin mediakiriitikko Anita Sarkeesian kiinnostavan projektin, jossa hän tutkii naisten stereotypioita videopeleissä. Uskomatonta oli se valtava vihamielisyys, jota Sarkeesian kohtasi netissä miespelaajien taholta ennen kuin hän edes ehti aloittaa projektiaan. Joku jopa teki pelin, jossa Sarkeesiania sai lyödä turpaan.

Tietämätön ja ennakkoluuloinen

Kun kirjoitan tietokirjaa elokuvista, kirjoista ja kirjoittamisesta, en voi ottaa huomioon pelkästään länsimaalaista kulttuuripiiriä, koska silloin teen koko muuta maailmaa näkymättömäksi. Tuotan vain yhdenlaista ja aikaa suppeaa kuvaa. Sellainen tuntuu tietämätöttömältä ja hieman jopa ennakkoluuloiselta.

Ongelma on kahtalainen. Ensinnäkin, en tunne tarpeeksi hyvin maailman elokuvaa. Ja toisekseen, ei ole helppoa saada käsiinsä lähdeteoksia tai esimerkkielokuvia, jotka eivät ole joko eurooppalaisia tai amerikkalaisia.

Osaltaan olen ratkaissut tätä ongelmaa siten, että aion tutkia sellaisia teoksia, jotka ovat puoliksi länsimaalaisia ja puoliksi eivät, kuten Marjane Satrapin omaelämänkerrallisten Persepolis-sarjakuvien kääntymistä animaatioelokuvaksi. Kun kyse on myyttien muunnelmista, perehdyn kiinalaiseen runoon Mulanista sekä siitä tehtyyn amerikkalaiseen elokuvaan. ”Remake”-luvussa aion sukeltaa japanilaisten kauhuelokuvien maailmaan ja niiden uudelleen filmatisointeihin.

Persepolis_iranilainen lapsuuteniPersepolis_KotiinpaluPersepolis_elokuva

Apu paikallaan

Osaatko auttaa minua tässä asiassa? Tiedätkö esimerkiksi anime-sarjakuvia, joista on tehty ei-länsimaalaisia elokuvia? Mikä on sinusta vaikuttavin ei-länsimaalainen kirjasta elokuvaksi -adaptaatio? Osaatko suositella jotakin näytelmästä, tietokonepelistä tai faktatekstistä tehtyä adaptaatiota, joka on tehty Euroopan ja Amerikan ulkopuolella? Ovatko ne miesten tekemiä vai onko myös naisten tekemiä?